Aamun tultua taivas selkeni. Tuli helteinen päivä. Pallo nousi ylä-ilmoihin. Useampain turhain yritysten jälkeen se kohtasi ilmavirran, varsin hitaan tosin, joka rupesi kuljettamaan sitä luodetta kohti.
— Emme enää kulje eteenpäin, — puheli tohtori. — Ellen erehdy, olemme suorittaneet puolet matkaamme melkein kymmenessä päivässä, mutta tällä tapaa kulkiessa menee kuukausia, ennenkuin perillä ollaan. Ja tämä on sitä harmillisempaa, kun meitä uhkaa vedenpuute.
— Sitä löydetään kyllä, — vastasi Dick; — tottahan toki kohtaamme jonkun joen tai puron tai lätäkön tässä avarassa maassa.
— Toivon minäkin.
— Eiköhän se ole tämä Joen lasti, joka meitä viivyttää?
Kennedy puhui tällä tapaa, kiusoitellakseen Joeta. Hän teki sen sitä halukkaammin, koska hän itsekin eräänä hetkenä oli tuntenut samallaisia mielihoureita kuin Joe, mutta kosk'ei hän tahtonut sitä näyttää, oli hän olevinaan hyvinkin järkevä, pysyen yhä leikillisenä.
Joe heitti häneen murheellisen katseen. Tohtori ei vastannut mitään. Hän ajatteli, salainen pelko mielessään, Saharan suunnattomia erämaita. Viikkokausiin siellä karavaanit eivät kohtaa kaivoa, missä janoansa sammuttaa. Ja niinpä hän mitä suurimmalla tarkkuudella tutkisteli vähimpiäkin alennuksia maaperässä.
Nämä aavistukset ja viimeiset tapahtumat olivat tuntuvasti muuttaneet heidän mielentilaansa. He puhuivat vähän. Sitä enemmän oli kukin vaipunut omiin mietteisinsä.
Kunnon Joe oli muuttunut ihan toisellaiseksi siitä pitäin kuin oli katseensa kääntänyt kullan pohjattomaan mereen. Ääneti ja ahnaasti hän silmäili kivikasoja gondolin pohjalla, tänään arvottomia, huomenna kalliita.
Nämä Afrikan seudut ne olivat omiansa herättämään levottomuutta. Maa muuttui yhä enemmän erämaan luontoiseksi. Ei kylää, ei pieniä majaryhmiäkään. Kasvullisuus hälveni hälvenemistään. Moniahta kitukasvi siellä täällä, niinkuin Skotlannin kanervakankailla. Maaperä alkoi olla valkoista hiekkaa ja piikiveä. Siinä ei kasvanut kuin mastiksi- ja ohdakepensaita. Ja keskellä tätä hedelmätöntä, suunnatonta alaa jyrkkiä, terävähuippuisia kukkuloita. Nämä merkit tuottivat huolehtimisen aihetta Fergussonille.