Ei näkynyt karavaani milloinkaan kulkeneen tässä autiossa seudussa. Olisihan muutoin leirin jätteinä ollut ihmisten tai elukkain vaalenneita luita. Mutta ei niitäkään. Tuntui, että loppumaton hiekka pian valtaa tämän lohduttoman tienoon.
Takaisin ei käynyt palajaminen, täytyi vaan mennä eteenpäin. Tohtori ei parempaa toivonutkaan. Hän olisi suonut myrskyn tulevan, joka veisi heidät pois koko tästä seudusta. Mutta ei hattaraakaan taivaalla!
Tämän päivän kuluessa ei Victorian kulkema matka ollut kuin puolisataa kilometriä.
Jospa toki olisi ollut vettä! Mutta sitä ei ollut jäljellä kuin 14 litraa! Fergusson pani syrjään 5 litraa, polttavan janon sammuttamiseksi tässä tukahduttavassa, 50 asteen helteessä. Yhdeksän litraa jäi sentään hormin varalta, mutta ei sekään voinut valmistaa kuin 13 kuutiometriä polttokaasua, ja hormi tarvitsi tunnissa 240 dm3. Saattoi siis vielä kulkea noin 54 tuntia. Ja tämä kaikki oli tarkkain laskujen mukaista.
— Neljäkuudetta tuntia! — sanoi hän kumppaleilleen. — Koska minä olen päättänyt olla kulussa ainoastaan päiväs-aikaan, jott'ei ainoakaan puro tai lähde tai ropakko jäisi meiltä yön pimeässä huomaamatta, niin on meillä kolme ja puoli vuorokautta, joitten kuluessa meidän täytyy löytää vettä, maksoi mitä maksoi. Olen katsonut velvollisuudekseni antaa teille, hyvät ystävät, tiedon tästä vakavasta asemasta, sillä minulla ei ole kuin yksi ainoa pieni astia juomavettä, niin että meidän täytyy tyytyä niukkoihin annoksiin.
— Määrää sinä annokset, — vastasi metsästäjä, — mutta onkohan meidän vielä syytä joutua epätoivoon? Kolme päiväähän meillä vielä on, vai kuinka?
— Niin on, rakas ystävä.
— Kolmessa päivässä keinot kyllä keksitään. Pidetään vaaria kahta huolellisemmin kuin ennen.
Illallisella jaettiin juomavettä niukoin annoksin. Grogiin pantava viinamäärä lisääntyi entistä suuremmaksi, mutta tätä juomaa oli varominen, se kun enemmän kiihottaa kuin virvoittaa.
Gondoli oli yötä suunnattomalla tasangolla, jonka korkeus ei ollut kuin 240 m yläpuolella meren pintaa. Tämä seikka herätti tohtorissa jonkun verran toivoa, hän kun muisti maantieteilijäin otaksuvan, että Afrikan sydämessä on iso vesistö. Jos tällainen järvi on olemassa, niin pitäisihän sen lähistölle saapua. Taivas se kumminkin pysyi vain yhtämittaa entisellään.