— Filosofioidaan vaan; aikaa meillä on kyllä. Tuuli pelkää puhaltaakaan, se nukkuu.
— Ei tätä enää kauan kestä, — virkkoi Joe; — luulenpa näkeväni pilventapaista idässä.
— Joe on oikeassa, — sanoi tohtori.
— Oikeinkohan se on pilvi, joka tuo kelpo sateen ja tuulta meille vastoin kasvoja?
— Saadaan nähdä, Dick, saadaan nähdä.
— Mutta tänäänhän onkin perjantai, — sanoi Joe, — enkä minä oikein luota siihen päivään.
— Niin, mutta tänään sinä pääset ennakkoluulostasi.
— Hyvähän se olis, tohtori. Puh! — liitti hän, pyhkien kasvojansa. — Onhan se lämmin yks hyvä asia, talvella semminkin, mutta ei se liika kesälläkään lihoita.
— Etkö pelkää kuumuuden tekevän pallolle pahaa? — kysäisi Kennedy tohtorilta.
— En. Guttaperkka, jolla tafta on kyllästetty, kestää hyvinkin kovaa kuumuutta. Olen koetellut sitä spiraliputkella sisäpuolelta välisti 70:nkin asteen lämmöllä, eikä se ole ollut tietääkseenkään.