Tohtorin parhaillaan pahoitellessa tätä mitätöntä tulosta, kuului äkkiä
Joen hämmästynyt huuto:
— No nyt on kumma!
— Mikä niin, Joe?
— Tohtori! Mr Kennedy! Johan täm'on vihoviimeinen ihme!
— Mutta mikä?
— Emme olekaan enää yksin! Salajuonia! Meiltä on meidän keksintö varastettu!
— Joko mies on mieltä vailla? — kysyi Kennedy.
Joe oli kuin itse kivettynyt typerrys!
— Onkohan ankara helle saanut poika parassa mielenhäiriön aikaan? — virkkoi tohtori, kääntyen häneen. — Mitä sinä puhut?
— Mutta katsokaa toki, tohtori! — sanoi Joe, osoittaen erästä kohtaa avaruudessa.