— Pyhän Patrikin kautta! — huudahti Kennedy. — Mitäs tämä merkitsee?
Samuel, Samuel, tulehan katsomaan!
— Minä näen, — vastasi tohtori tyyneesti.
— Toinen pallo! Ja muita matkustajia!
Ja todellakin! Puolensadan metrin päässä leijui ilmassa toinen pallo gondoleineen ja matkustajineen. Se kulki tarkoin samaa suuntaa kuin Victoriakin.
— No niin, — virkkoi tohtori. — Ei muuta kuin annetaan sille merkki!
Ota lippu, Kennedy, ja näytetään sille Englannin värit.
Näytti kuin toisessa pallossa olisi ajateltu samaa, sillä samallaisella lipulla vastattiin sieltä tervehdykseen. Ja samalla lailla käsi sitä sielläkin liehutti.
— Mitäs tämä oikeastaan merkitsee? — kysäisi Skotlantilainen.
— Mitä lienevätkään apinoita! — huusi Joe. — Ne matkii meitä.
— Se merkitsee, — virkkoi tohtori nauraen, — että sinä itse liehutat lippua, rakas Dick; toisin sanoen: me itse olemme tuossa toisessa gondolissa! Tuo pallo ei ole mikään muu kuin meidän Victoria.
— Vai niin, soo! — sanoi Joe. — Kaikella kunnioituksella, tohtori, mutta ei se minuun tällä istumalla mene.