— Se on mahdotonta. Mitäs tämä oikeastaan on?
Dick ei ennättänyt lopettaa lausettansa, kun kauhea kiljunta ilmoitti, minkä uuden vihollisen kanssa heillä on tekemistä.
— Toinen jalopeura! — sanoi Joe.
— Naaras. Mutta maltas, sinä senkin peto! — virkkoi metsästäjä, kiireimmiten pistäen uuden panoksen kiväriinsä.
Tuokion kuluttua hän laukaisi, mutta petoa ei näkynyt.
— Eteenpäin! — huudahti hän.
— Ei, mr Kennedy, ei! Peto ei kuollut; muutoinhan se olisi vierinyt tänne saakka. Se on valmiina karkaamaan sen kimppuun, ken meistä ensiksi astuu näkyviin. Ja hän olisi mennyttä miestä.
— Mutta mitäs meidän pitäisi tehdä? Lähteä meidän täytyy. Samuel odottelee meitä.
— Meidän pitää maanittaa peto. Ottakaas minun pyssyni ja ojentakaa minulle karbiininne.
— Mitäs aiot?