— Saatte nähdä.
Joe riisui yltään liinaisen takkinsa, pisti sen kivärin päähän ja ojensi sen syötiksi aukosta ulos. Raivostunut peto hyökkäsi sitä kohti, mutta samassa Kennedy, ollen varoillaan, laukaisi ja mursi siltä lavan. Möristen kaatui peto portaille, painaen allensa Joen. Tämä oli jo tuntevinaan kauheain käpäläin iskevän häneen, mutta samassa pamahti toinen laukaus, ja tohtori Fergusson ilmaantui aukolle, kädessään pyssy, joka vielä savusi.
Joe kavahti seisovilleen, hyppäsi jalopeuran raadon yli ja ojensi isännälleen vesipullon.
Panna pullo huulilleen ja tyhjentää se yhdessä hengenvedossa, — se oli Fergussonille yhden silmänräpäyksen toimi, ja nyt nämä kolme matkustajaa kiittivät Jumalaa, joka oli heidät näin ihmeellisellä tavalla pelastanut.
KAHDEKSASKOLMATTA LUKU
Ihana ilta. — Joen keittiö. — Väittely raa'an lihan merkityksestä. —
James Brucen historia. — Nuotiolla. — Joen unet. — Barometri laskee.
— Barometri nousee. — Lähdön hankkeita. — Myrsky.
Ilta vietettiin ihanain mimosain siimeksessä, ravitsevan aterian jälkeen, jossa ei unohdettu teetä eikä groggiakaan.
Kennedy oli käynyt tämän pienen alueen ristiin rastiin, tutkien ja tarkastaen pensaikot. Matkustajat olivat ainoat elävät olennot tässä maallisessa paratiisissa. He kietoutuivat vaippoihinsa ja viettivät rauhallisen yön. Äsken kestetyt tuskat ja vaivat oli unohdettu.
Huomenna, toukokuun 7:nä, paistoi aurinko jälleen koko terältä, mutta sen säteet eivät voineet tunkeutua lehdistön tuuhean verhon lävitse. Ruokavaroja kun oli riittävästi, päätti tohtori jäädä tänne odottamaan sopivaa tuulta.
Joe oli siirtänyt sinne matka-keittiönsä ja vaipui nyt kulinaarisiin keksintöihin, käyttäen vettä erinomaisen runsaalla kädellä.