Niinpä vuosina 1768-1772 Skotlantilainen Bruce läksi Masuahista,
Abyssinian satamasta, kulki Tigreen yli, kävi Aksumin raunioilla, näki
Niilin lähteet siellä, missä niitä ei ollutkaan, eikä saavuttanut
mitään vakavaa tulosta retkellänsä.
Vuonna 1844 tohtori Krapf, anglikaanisen kirkon lähetyssaarnaaja, perusti lähetys-aseman Monbaziin, Zanguebarin rannalla, ja löysi, yhdessä pastori Rebmannin kanssa, 560 kilometrin päässä rannasta kaksi vuorta, nimittäin Kilimandsharon ja Kenian, joilla myöhemmin kävivät Heuglin ja Thornton.
Vuonna 1845 Franskalainen Maizan nousi yksinänsä maihin Bagamajossa, Zanzibarin vastapäätä, ja saapui Dejela-Mhoraan, jossa heimonpäällikkö kidutti hänet hirvittävällä tavalla kuolijaksi.
Vuonna 1859 elokuussa pääsi muuan nuori hampurilainen Roscher arabialaisten kauppiaitten karavaanissa Njassan järvelle saakka, jossa hänet, hänen maatessansa, murhattiin.
Vuonna 1857 läksi kaksi upseeria bengalilaisesta armeijasta, luutnantit
Burton ja Speke, Lontoon Maantieteellisen Seuran lähettäminä, tutkimaan
Suurten järvien alueita. He suuntasivat kulkunsa Zanzibarista suoraan
länteen.
Neljä kuukautta kestettyään sanomattomia vaivoja, sittenkuin heidän tavaransa oli ryöstetty ja kantajat heiltä murhattu, he vihdoin saapuivat Kazehiin, kauppiaitten ja karavaanien yhtymäkohtaan. He olivat nyt keskellä Kuunvuorien seutua. Sieltä he keräsivät varsin kallis-arvoisia tietoja maan-asukasten tavoista, hallituksesta, uskonnosta sekä eläin- ja kasvikunnasta ja käänsivät sitten kulkunsa ensimmäistä Suurta järveä, Tanganajikaa kohti, 3:nen ja 8:nen asteen välillä eteläistä leveyttä. Sinne he saapuivat 14:nä helmikuussa 1858, kohdattuaan rannoilla useampia heimoja, enimmäkseen ihmissyöjiä.
He palasivat kesäkuun 20:na Kazehiin. Burton oli matkan vaivoista niin nääntynyt, että jäi sinne useammaksi kuukaudeksi sairastamaan. Sillä välin vaelsi Speke lähes 600 km pohjoiseen päin aina Ukereuen järvelle saakka, jonka hän sai näkyviinsä elokuun 3:na, mutta ainoastaan sen eteläpään, 2° 30' eteläistä leveyttä.
Hän palasi Kazehiin elokuun 25:nä ja läksi yhdessä Burtonin kanssa Zanzibariin, saapuen sinne maaliskuussa seuraavana vuonna. Nämä uljaat retkeilijät palasivat sitten Lontoosen. Parisin Maantieteellinen Seura antoi heille silloin vuotuisen kunniapalkintonsa.
Tohtori Fergusson merkitsi huolellisesti, ett'eivät he olleet päässeet kauemmas 2:netta astetta eteläistä leveyttä eikä 29:nettä astetta itäistä pituutta.
Nyt oli siis Burtonin ja Speken sekä Barthin tutkimukset yhdistettävä, toisin sanoen oli kuljettava suunnaton ala, joka täyttää kolmattatoista astetta.