Lähtö yöllä. — Kolmisin yhdessä. — Kennedyn vaisto. — Varokeinoja. — Shari virran juoksu. — Tshad järvi. — Vesi. — Virtahepo. — Luoti turhaan.
Kolmen aikaan aamulla huomasi Joe, vartiolla ollessaan, kaupungin vihdoinkin liikahtavan hänen allansa. Victoria läksi jälleen kulkemaan. Kennedy ja tohtori heräsivät.
Tohtori katsahti kompassiin ja näki mieliksensä tuulen vievän palloa pohjoiskoillista kohti.
— Meillä on onni mukana, — virkkoi hän; — kaikki meille onnistuu.
Tänään löydämme itse Tshad järvenkin.
— Onko se laajakin? — kysyi Kennedy.
— Koko lailla, ystävä hyvä; pisin pituus ja suurin leveys on 220 km.
— Onhan hiukan vaihtelua, kun pääsee leijumaan ison järvenseljän yli.
— Minun mielestäni ei meillä ole ollut syytä valittaa matkan yksitoikkoisuutta; olot ovat olleet mitä myötäisimmät.
— Epäilemättä, Samuel; kärsimyksiä erämaassa lukuun-ottamatta, ei meillä ole ollut mitään varsinaista vaaraa.
— Victoria on kunnostanut itsensä kerrassaan. Tänään on toukokuun 12:s, ja liikkeelle läksimme huhtikuun 18:na; olemme siis olleet matkalla viisikolmatta päivää. Kymmenisen päivän perästä olemme perillä.