— Ja mitäs sanot tuosta gazellilaumasta, — virkkoi Kennedy, — ja tuosta strutsiparvesta, joka tuolla kiitää tuulen nopeudella?
— Jaa, ettäkö strutseja elikkä niitä kamelikurkia? — arveli Joe. —
Kanoja ne on.
— Samuel! Emmekö pääsisi lähemmäs?
— Lähemmäs pääsemme kyllä, mutta maahan emme laske. Ja miksipä ampua noita eläimiä, joista sinulle ei olisi hyötyä vähintäkään? Jos olisi tuhottavana jalopeura tai tiikeri tai hyena, niin käsittäisin; nehän ovat ainakin vaarallisia petoja, mutta saada hengiltä antiloopi tai gazelli pelkän metsä-innon tyydyttämiseksi, — ei maksa vaivaa. Laskemme nyt sentään, ystävä hyvä, kolmen, neljänkymmenen metrin päähän maasta, ja jos sitten huomaat jonkun pedon ja työnnät luodin sen sydämeen, niin minun on vallan hyvä mieli.
Victoria laski verkalleen alemmaksi, pysytellen kumminkin turvallisen matkan päässä. Tässä tiheään asutussa, oudossa maassa täytyi alati olla varoillaan.
Pallo kulki nyt Shari virran suuntaa. Virran ihania rantoja verhosivat tuuheat puut moninaisissa vivahduksissa; lianit ja köynnöskasvit kimmurtelivat kaikilla haaroin, saaden aikoin mitä erillaisinta värien välähtelyä. Krokodiilit lekottelivat päivänpaisteessa tai puikahtelivat veteen ketterästi kuin sisiliskot. Kisaten ja temmeltäen nousi niitä lukemattomiin vehreisin saariin, joita oli tiheässä keskellä virtaa.
Rehevänä ja vihannoivana kulki heidän alitsensa Maffatain maakunta. Kello yhdeksän tienoissa aamulla matkamiehet saapuivat vihdoin Tshad järven etelärannalle. Siinä oli nyt tuo Afrikan Kaspia, jonka olemassa-oloa oli kauan aikaa luettu satujen maailmaan, tuo sisämeri, jonka rannoille ovat päässeet ainoastaan Denhamin ja Barthin retkikunnat. Tohtori koetti tehdä siitä tarkan piirroksen, joka jo koko lailla erosi 1847 vuoden kartasta. Ja mahdotonta onkin saada piirretyksi tämän järven karttaa. Sen rannat ovat liejuisia, melkein läpipääsemättömiä rämeitä, joihin Barth oli vähällä heittää henkensä. Vuosien vieriessä nämä rämeet, joissa kasvaa puolenviidettä metrin pituista kaislaa ja papyrusta, muuttuvat järveksi nekin. Onpa rannalle raketuita kaupunkejakin joutunut uposalle, niinkuin esimerkiksi Ngornu v. 1856, ja nykyjään uiskentelee virtahepoja ja alligaatoreita niissä paikoin, missä ennen kohoili Bornun asumuksia.
Tohtori tahtoi saada selville, onko järven vesi suolaista, niinkuin kauan aikaa on väitetty. Laskeutumisesta ei nyt ollut mitään vaaraa, ja niinpä gondoli lintuna pyyhkäisi järven pintaa puolentoista metrin matkassa.
Joe laski pullon järveen ja täytti sen puolilleen. Matkailijat maistoivat vettä: juotavaksi se ei juuri kelvannut; se maistui lipeältä.
Tohtorin parhaillaan kirjoittaessa havainnoitaan muistiin, pamahti pyssy hänen vieressään. Kennedy ei ollut malttanut hillitä intoansa, vaan oli lennättänyt luodin tavattoman suureen, tyyneesti lekottelevaan virtahepoon. Eläin katosi veteen, laukauksen kuultuaan, nähtävästi vähääkään välittämättä Kennedyn suippoluodista.