— Niin minäkin muistan. Mutta siinä, niinkuin muissakin Tshadin saarissa, asuu epäilemättä tylyjä rosvoja. Nämä raakalaiset näkivät varmaankin tapaturman, ja jos Joe joutuu heidän kynsiinsä, niin kuinkahan hänen käy, ellei taikausko häntä turvaa!
— Hänessä on miestä selviämään pulista, sen sanon vieläkin. Minä luotan hänen taitoonsa ja älyynsä.
— Toivon minäkin. Ja menepäs nyt, Dick, metsästämään lähiseuduille, mutta älä poistu kovin kauaksi. Meidän täytyy saada ruokavaroja, joista suurin osa heitettiin ulos.
— Kyllä, Samuel. Vähän ajan perästä tulen takaisin.
Kennedy otti kaksipiippuisen ja läksi korkean heinikon kautta läheisiin pensastoihin. Pian alkoi kuulua laukauksia: ne tiesivät metsästyksen onnistuvan.
Sill'aikaa ryhtyi tohtori tarkastamaan gondoliin jääneitä esineitä ja laittamaan toista palloa tasapainoon. Jäljellä oli vielä noin 15 kg pemmikania, jonkun verran teetä ja kahvia, seitsemän litran verran viinaa, tyhjä vesiarkku. Kuivattua lihaa ei ollut ensinkään.
Tohtori tiesi, että, menetettyänsä ensimmäisestä pallosta vedyn, nousuvoima oli vähentynyt 400:lla kilolla. Tämä oli pantava perustukseksi pienempää palloa varustettaessa. Uuden Victorian tilavuus oli 1800 kuutiometriä ja sisälsi vetyä 900 kuutiometriä. Ohennuslaitos oli hyvässä kunnossa, samoin patteri ja spiraliputki.
Uuden pallon nousuvoima oli niinmuodoin lähes 1360 kiloa. Matkustajat, muonavarat, kalusto, 225 litraa vettä ja 45 kiloa tuoretta lihaa tulevat painamaan yhteensä 1280 kiloa. Odottamattomain tapausten varalta saattaa se siis ottaa pohjalastia 80 kiloa, säilyttääkseen tasapainonsa ympäröivän ilman kanssa.
Tohtori ryhtyi toimiin näitten laskujen nojalla ja otti lisää pohjalastia Joen painomäärän. Näihin valmistuksiin kului häneltä päivä iltaan, kunnes Kennedy palasi. Metsästäjän oli onnistunut hyvin. Hän toi kokonaisen kantamuksen hanhia, sorsia, tuppeloita, taveja ja rantaraukkuja, ja rupesi valmistelemaan saalistansa. Hän rakensi nuotion tuoreista oksista ja savusti vartaalla kunkin linnun erikseen. Kaikki pantiin sitten varastoon gondoliin. Huomenna hänen oli määrä hankkia vielä lisää.
Ilta yllätti matkamiehet kesken näitä toimia. Illalliseksi syötiin pemmikania ja korppuja ja juotiin teetä. Väsymys oli antanut heille ruokahalua ja antoi heille untakin. Kumpikin tähysteli vartiollaan ulos pimeyteen ja oli jonkun kerran kuulevinaan Joen äänen. Mutta voi, kuinka kaukana olikaan hän, jonka ääntä he olisivat suoneet kuulevansa!