Päivän koittaessa tohtori herätti Kennedyn.
— Olen tässä kauan aikaa harkinnut, — sanoi tohtori, — mitä meidän olisi tehtävä, löytääksemme kumppalimme.
— Ehdota mitä hyvänsä, Samuel; minä hyväksyn sen. Puhu.
— Ennen kaikkea on tärkeätä, että Joe saa meistä tiedon.
— Epäilemättä. Eihän vaan tuo kunnon poika luule meidän jättäneen hänet?
— Hänkö? Hän tuntee meidät liian hyvin. Sellainen ajatus ei iskisi milloinkaan hänen mieleensä, mutta hänen pitää saada tietää, missä me olemme.
— Millä tavoin?
— Astumme gondoliin ja kohoamme ylös.
— Mutta jos tuuli vie meidät toisaanne?
— Sitä se kaikeksi onneksi ei tee. Katsos, Dick, tuuli kantaa meidät järvelle, ja näinpä se seikka, joka eilen olisi ollut turmioksi, on meille tänään edullinen. Meidän pyrintönämme on niinmuodoin oleva vain pysytellä tämän laajan järven kohdalla koko päivä. Joe ei saata olla huomaamatta meitä, sillä taivaalle hänen katseensa tietenkin on kiinnitettynä yhtämittaa. Kenties onnistuu hänen antaa meille tietokin olopaikastansa.