— Jos hän vaan on yksin ja vapaana, niin sen hän tekee aivan varmaan.
— Ja jos hän on vankina, — jatkoi tohtori, — niin hän huomaa meidät, sillä maan-asukasten ei ole täällä tapana pitää vankejansa sulkeissa, ja siten hän ymmärtää meidän olevan häntä etsimässä.
— Mutta, — virkkoi Kennedy, — pitäähän ottaa lukuun kaikki mahdollisuudet; jos siis meidän ei onnistu löytää mitäkään merkkiä hänestä, jos emme ensinkään pääse hänen jäljillensä, kuinkas silloin?
— Silloin koetamme palata järven pohjoisrannoille, pysyen näkyvissä mikäli mahdollista. Siellä me odotamme, siellä me tutkimme ja tarkastamme rannat, jonne Joe varmaankin on pyrkinyt, emmekä lähde, ennenkuin olemme tehneet kaikki, löytääksemme hänet.
— Lähdetään sitten, — vastasi metsästäjä.
Tohtori merkitsi tarkasti tämän lujan maaperän, josta he nyt olivat lähtemäisillään. Hänen laskujensa mukaan se sijaitsi Tshadin pohjoisrannalla Larin kaupungin ja Ingeminin kylän välillä, joissa kumpaisessakin paikassa majori Denham oli käynyt. Sillä välin kävi Kennedy täydentämässä tuoreen lihan varastoja, mutta vaikka ympärillä olevissa rämeissä näkyi sarvikuonojen, merilehmäin ja virtahepojen jälkiä, ei hänen onnistunut kohdata ainoatakaan näistä suurista eläimistä.
Kello seitsemän aamulla irrotettiin ankkuri puusta. Työ siinä oli ja tekeminen, vaikka Joe sen aikoinaan suoritti vallan vikkelästi. Kaasu oheni, ja Victoria kohosi 60 metriä. Ensi aluksi se epäröitsi hiukan, pyörien ympärinsä, mutta pian työnnähti siihen navakka tuuli ja läksi kuljettamaan sitä 37 kilometrin nopeudella tunnissa.
Tohtori pysyttelihe 60-150 metrin korkeudessa. Tuon tuostakin Kennedy aina laukaisi karbiininsa. Saarien kohdalla laskettiin lähemmäs maata, usein, varomattomasti kyllä, liiankin lähelle, ja tähysteltiin pensastoja ja rikeikkojä, jokaista siimeskohtaa ja kallion koloa, joka olisi kelvannut lymysijaksi heidän toverilleen. He laskeutuivat välisti vallan lähelle pitkiä ruuhia, joita liukui veden pinnalla. Kalastajat hyökkäsivät silloin suinpäin veteen ja uivat maihin, selvään osoittaen kauhua ja hämmästystä.
— Ei näy mitään, — virkkoi Kennedy, kun kaksi tuntia oli turhaan etsitty.
— Malta aikaa, Dick. Me emme saa lannistua. Emme liene loittona siitä paikasta, missä Joe heittäytyi veteen.