— Sanotaan täkäläisten naisten olevan kauniita, — virkkoi tohtori. — Tuolla näkyy kolme moskeata torneineen. Ennen vanhaan niitä oli hyvinkin monta. Kaupunki on suurissa määrin kadottanut entisen loistonsa! Kolmion kärjessä kohoaa Sankorin moskea pylväskäytävineen, joita kannattavat varsin puhdaspiirteiset kaarikot, kauempana Sidi-Jahian moskea ja muutamia kahden kerroksen taloja. Turhaan etsii sieltä palatseja tai muistomerkkejä. Sheikki on vain kauppamies, ja hänen kuninkaallinen asuntonsa on kauppakonttori.
— Tuollapäin näyttää minusta olevan linnoituksen jäännöksiä, — sanoi
Kennedy.
— Niitten hajoittaminen on Fullanien työtä v. 1826. Silloin oli kaupunki kolmatta osaansa suurempi. Timbuktu on hamasta 11:nesta vuosisadasta alkaen ollut naapuriensa kateuden esineenä. Sen herroina ovat olleet vuoroin Tuaregit, Sonraijit, Marokanit, Fullanit. Aikoinaan se oli suuri sivistyksen keskus. Niinpä oli siellä 16:nella vuosisadalla muuan kuuluisa oppinut, Ahmed Baba, jonka kirjastossa oli 1600 käsikirjoitusta. Nyttemmin on Timbuktu vain varastopaikkana Keski-Afrikan kaupalle.
Victorian kulkiessa yli, syntyi kaupungissa jonkun verran liikettä; lyötiin hätärumpua, mutta tuskin olisi seudun viimeinen oppinut ennättänyt tarkastaa tätä uutta ilmiötä, sillä erämaan tuuli kiidätti palloa pitkin virran suuntaa, ja pian oli Timbuktu enää pelkkänä pikaisena muistona matkalta.
— Ja nyt, — lausui tohtori, — johtakoon taivas meitä, minne hyväksi näkee.
— Jospa johtaisi länteen! — virkkoi Kennedy.
— Hui hai! — arveli Joe. — Jos tästä pitäisi lähteä vaikka Zanzibariin takaisin samaa tietä tai pyyhkäistä valtameren poikki hamaan Amerikaan, niin ei se minun hattuani haittais.
— Pitäisi ensin olla selvillä, onko meissä sellaisen matkan tekijöitä,
Joe.
— Mikäs meiltä puuttuis?
— Kaasua, poikaseni. Pallon nousuvoima vähenee huomattavissa määrin! Sitä täytyy säästellen hoitaa, jotta jaksaisi viedä meitä merenrannalle asti. Täytyy vähentää pohjalastiakin. Olemme liian raskaita.