— En suostu, en, vaikka! … intti Joe.
— Teidän ylevämielinen kiistanne on tarpeetonta, uljaat ystävät, — puhui Fergusson; — toivoakseni ei meidän tarvitse moiseen keinoon ryhtyä, mutta jos niinkin kävisi, niin emme sittenkään erkanisi, vaan yhdessä astuisimme halki tämän maan.
— Se oli kohdalleen sanottu, — virkkoi Joe; — eikä tuommoinen jalkapatikka meille pahaa teekään.
— Mutta ennen sitä, — sanoi tohtori, — täytyy meidän ryhtyä viimeiseen keinoon, saadaksemme Victorian keveämmäksi.
— Ja mihin? — kysyi Kennedy; — sitä olisi hauska kuulla.
— Meidän täytyy päästä hormin arkuista, Bunsenin pattereista ja spiraliputkesta. Ne painavat noin 500 kiloa, ja se on liian raskas taakka kuljettaa ylä-ilmoissa.
— Mutta Samuel, milläs keinoin sinä sitten ohennat kaasua?
— En ohenna ollenkaan. Meidän täytyy tulla toimeen ilman.
— Mutta…
— Kuulkaa nyt, hyvät ystävät! Olen tarkoin laskenut, kuinka paljo meille vielä jää nousuvoimaa. Siinä on tarpeeksi kantamaan meidät kaikki kolme vähine tavaroinemme. Meidän painomme on tuskin 250 kiloa, siihen lukien molemmat ankkuritkin, jotka aion säilyttää.