Puolen-yön aikana oli työ saatu onnellisesti päätetyksi, vaikka olivatkin tekijät uupuneita. Hätä hätää syötiin illallinen, pemmikaania ja kylmää groggia, sillä tohtorilla ei ollut enää antaa lämmikettä Joelle.

Sitä paitsi oli Joe, niinkuin Kennedykin, peräti uupunut.

— Pankaa maata ja nukkukaa, hyvät ystävät, — sanoi Fergusson. — Minä otan ensimmäisen vartion, herätän kello kaksi Kennedyn, ja hän taas herättää Joen kello neljä. Kello kuusi lähdemme matkaan, ja taivas suojelkoon meitä tänä viimeisenä matkapäivänä!

Ei tarvinnut kahdesti käskeä. Kennedy ja Joe oikaisivat itsensä gondolin pohjalle ja vaipuivat heti syvään uneen.

Yö oli tyyni. Pilvi kietoi välistä verhoonsa kuun, joka kävi viimeistä neljännystään, tuskin jaksaen hälventää yön pimeyttä. Fergusson nojasi gondolin laitaan ja tähysteli ympärilleen. Hän tarkasteli huolellisesti latvain muodostamaa levättiä allansa, joka esti häntä näkemästä maahan asti. Pieninkin risaus herätti hänessä epäluuloa, ja hän koetti saada selityksen kaikkeen, yksin lehden hiljaiseen väräykseenkin.

Hän oli siinä herkässä mielentilassa, joka yksinäisyydessä käy kahta herkemmäksi, jolloin ihmistä väkistenkin pyrkii kammottamaan. Moisen matkan tehtyänsä, niin monet vastukset voitettuansa, päämääräänsä juuri saapumaisillaan — eihän kummakaan, jos ihminen käy rauhattomaksi, hänen hermonsa jännittyvät, ja matkan pää ihan silmissä pakenee yhä loitommas.

Sitä paitsi ei asema ollut ensinkään turvallinen keskellä raakalaisten aluetta, vieläpä sellaisella kulkuneuvolla, joka saattaa tehdä kiusaa minä hetkenä hyvänsä. Tohtori ei enää luottanut palloonsa ehdottomasti. Se aika oli ohitse, jolloin se empimättä oli totellut tohtorin käskyjä.

Näissä miettein tohtori oli välisti kuulevinaan jotain epämääräistä humua salolta hänen allansa; luulipa hän joskus nähneensä tulenkin tuikahtavan puitten välitse. Hän tarkasteli yökiikarillaan joka haaralle, mutta ei nähnyt mitään. Tuntui kuin olisi hiljaisuus entistä syvempi.

Se oli kaiketi pelkkää harhanäköä ja harhakuuloa. Vartionsa valvottuaan, hän herätti Kennedyn ja pyysi hänen pysymään hyvin valppaana. Hän laskeusi Joen viereen ja nukkui.

Kennedy sytytti piippunsa ja hieroskeli silmiään, jotka eivät tahtoneet pysyä auki. Hän nojausi yhteen nurkkaan ja rupesi polttamaan kiivaasti, unta karkoittaakseen.