Täydellinen hiljaisuus vallitsi hänen ympärillään. Vieno tuuli leyhytteli puitten latvoja ja huojutteli hiljakseen gondolia, houkutellen metsästäjää unen helmoihin. Hän koetti vastustaa, avasi silmänsä monta kertaa, tähysteli synkkään yöhön, mitään näkemättä. Mutta väsymys sai vallan… Hän nukahti.
Miten kauan hän lienee ollut tuossa tiedottomuuden tilassa, sitä hän ei voinut sanoa. Hän heräsi omituiseen räiskeesen.
Hän hieraisi silmiään ja nousi pystyyn. Kova kuumuus leyhähti häntä vastaan.
Metsä oli tulessa.
— Tulipalo! tulipalo! — huusi hän, selvään käsittämättä itsekään, mitä oli tapahtunut.
Toiset heräsivät.
— Mikäs on? — kysyi Samuel.
— Tulipalo se on! — virkkoi Joe. — Mutta mitenkäs…
Samassa kuului raju huuto liekehtivien latvain alta.
— Murjaanin pakanat! — huudahti Joe. — Nyt ne vietävät ovat pistäneet metsän palamaan, paistaakseen meidät siihen paikkaan!