— Mitä niin? — kysyi Kennedy.
Hänen mieleensä iski, että tohtori oli äkkiä tullut mielipuoleksi.
— Gondoli! — vastasi tämä. — Tarttukaamme verkkoon! Sen silmukoissa saatamme pysytellä, kunnes olemme päässeet virran yli.
Ja hetkeäkään epäilemättä nämä uljaat miehet turvautuivat tähän pelastuskeinoon. He tarttuivat verkon silmukoihin, niinkuin tohtori oli käskenyt. Ja Joe, toisella kädellään pidellen kiinni, hakkasi toisella gondolin köydet poikki. Se irtaantui juuri kuin pallo oli lopullisesti putoamaisillaan maahan.
— Eläköön! eläköön! — huusi hän.
Pallo kohosi 90 metriä.
Talibit kiihoittivat ratsujansa. He joutuivat tulista vauhtia, mutta Victoria oli kohdannut kovemman tuulen ja kiiti nyt nopeasti erästä vuorta kohti, joka näkyi taivaanrannassa. Tämä oli varsin edullista pakeneville, sillä he saattoivat kulkea vuoren yli, jota vastoin Al-Hadshin joukon täytyi kiertää pohjoisen puolelta.
Ystävykset pitelivät verkosta kiinni. Heidän oli onnistunut saada se solmituksi alapuoleltansa, jotenka siitä sukeutui suuri, läpättävä tasku. Tuskin oli vuoren yli päästy, kun tohtori huudahti:
— Virta näkyy! Tuolla on Senegal!
Ja todellakin: kolmen, neljän kilometrin päässä vieritteli virta laajoja vesiään. Vastainen ranta, matala ja hedelmällinen, tarjosi turvallisen tyyssijan ja sopivan paikan laskeutua maihin.