— Sinä tarkoitat: Kuunvuorien seutuun, ja sehän ei kovin kaukana ole; vaikka vaarallista se on sekin.
— Vaarallista, niinkö? Sellaisenko miehen kanssa kuin tohtori
Fergusson?
— Enhän minä tahtoisi sinun tuulentupiasi hajoittaa, Joe parka, mutta hänen yrityksensä on suoraan sanoen mielettömän mietteitä; lähdöstä ei tule mitään.
— Vai niin soo? Ette siis ole nähnyt hänen ilmapalloansa Mittchellin tehtaassa Boroughissa?[7]
— Eikä tee mielikään.
— Sitten teiltä jää paljo kaunista näkemättä, mr Kennedy. Se vast'on nätti kapine! Se se sitten korea kupu! Entäs gondoli! Siinä meidän vasta tulee lysti olla!
— Aiot siis todellakin mennä mukaan?
— Minäkö? — vastasi Joe vakaumuksella, — minä menen hänen mukaansa, minne hän vaan tahtoo! Sitä tässä nyt vielä oltiin vailla, että minä päästäisin hänet menemään yksin, kun yhdessä on jo vaellettu halki avaran maailman! Ja kukapa häntä kannattelisi, kun hän on väsynyt? Kuka hänet lujalla kädellään auttaisi hyppäämään kuilun yli? Kuka häntä hoitaisi, jos hän kääntyisi sairaaksi? E-hei, mr Kennedy! Joe on aina oleva paikallansa tohtori Fergussonin luona elikkä, paremmin sanoen, ympärillä.
— Kelpo poika!
— Sitä paitsi, tulettehan tekin mukaan, — virkkoi Joe.