— Epäilemättä, — vastasi Kennedy. — Minä nimittäin seuraan teitä, estääkseni viimeisiin asti Samuelia tekemästä mointa hupsuntyötä! Minä seuraan häntä hamaan Zanzibariin asti, jotta sielläkin vielä ystävän käsi pääsisi ehkäisemään mielettömän aikeen toteutumista.
— Te ette ehkäise yhtään mitään, mr Kennedy, älkää pahaksi panko. Ei minun isäntäni ole mikään yltiöpää; hän miettii tyyten, ennenkuin toimiin ryhtyy, ja kun hän kerran minkä päättää, niin siitä ei häntä hittokaan saa luopumaan.
— Perästä kuuluu.
— Turhia toiveita! Eikä teidän lähtönne sitä paitsi tuulen pieksämistä olisi. Niin innokkaalle metsästäjälle kuin te, on Afrika merkillinen maa, ja niinpä ei teillä ole miltään puolelta syytä katua matkaanne.
— Eipä suinkaan, varsinkaan, jos tuo visapää viimeinkin tulee järkiinsä.
— Mutta asiasta toiseen! — virkkoi Joe. — Tiedättehän te, että tänään on se punnitus?
— Mikä punnitus?
— Niinpä niinkin: tohtori, te ja minä, me punnitaan kaikki kolme.
— Niinkuin jockeyt.
— Niinkuin jockeyt, mutta olkaa rauhassa, ei teitä ruveta laihduttamaan, vaikka painaisittekin liian paljon. Teidät otetaan mukaan sellaisena kuin olette.