— Älkää kuunnelko häntä, — virkkoi tohtori tyyneesen tapaansa. — Siitä asiasta ei maksa kiistellä hänen kanssaan; hän tietää kyllä lähtevänsä.
— Pyhän Patrikin kautta! — huudahti Kennedy, — minä vannon…
— Älä vanno, ystävä Dick; sinut on mitattu ja punnittu, sinut, niinkuin sinun kruutisi ja pyssysi ja luotisikin; emme siis puhu siitä sen enempää.
Ja todellakin: siitä hetkestä, hamaan siihen asti kuin tultiin Zanzibariin, ei Dick avannut suutansakaan. Ei hän puhunut tästä asiasta eikä mistään muustakaan. Hän vaipui äänettömäksi.
YHDEKSÄS LUKU
Capin ympäri. — Kokassa. — Joen esitelmä kosmografiassa. —
Ohjattavat pallot. — Ilmavirtain etsimisestä. — Heureka.
Resolute kulki nopeasti Hyvän Toivon nientä kohti. Ilma pysyi kauniina, vaikka merellä kävi kova aallokko.
Maaliskuun 30:nä, seitsemänkolmatta päivää Lontoosta lähdön jälkeen, kohosi taivaanrannassa näkyviin Pöytävuori, Capin kaupunki, joka sijaitsee kukkulaisen amfiteatterin juurella, näkyi jo merikiikareihin, ja pian laski Resolute ankkurinsa sen satamaan. Sinne ei kapteeni pysähtynyt muuta kuin hiiliä ottamaan, mikä oli yhden päivän asia. Huomenna käännyttiin jälleen etelää kohti. Nyt oli kierrettävä Afrikan eteläisin niemi ja laskettava Mozambikin salmeen.
Joe ei ollut ensimmäisellä merimatkallaan. Pian hän oli täälläkin kuin kotonaan. Kaikki pitivät tuosta avomielisestä ja hilpeäluontoisesta miehestä. Suuri osa hänen isäntänsä mainetta heijasteli hänestäkin. Häntä kuunneltiin kuin mitä oraakelia, eikä hän erehtynyt sen enempää kuin muutkaan ennustajat.
Sillä välin kuin tohtori piti esitelmiänsä upseereille, istui Joe kokassa ja luennoitsi historiasta omalla tavallaan, ja sitä tapaahan ne ovat noudattaneet suurimmatkin historioitsijat kaikkina aikoina.