— Kas tässä, hyvät herrat! — sanoi Joe. — Ja haukatessani minä keitän teille kahvia, josta ei liene kiitokset kaukana.
— Tosiasia on se, — kertoi tohtori, — että Joella, tuhansien hyväin avujen ohella, on merkillinen taito keittää tätä herkullista juomaa. Hän sekoittaa siihen erillaisia tuotteita, joita hän ei ole milloinkaan tahtonut ilmoittaa.
— No niin, tohtori hyvä, koska nyt ollaan täällä näin korkealla, niin saatanhan ilmoittaa teille reseptini. Se on vain sekoitus yhtäsuurista osista mokkaa, bourbonia ja rio-nunezia.
Tuokion kuluttua ilmestyi kolme höyryävää kuppia, ja siihen päättyi ravitseva murkina, jota oli höystänyt pöytäkumppalien hilpeä mieliala. Senjälkeen ryhtyi kukin omaan tarkastus-tehtäväänsä.
Seutu näytti olevan erinomaisen hedelmällistä. Kapeita polkuja kierteli sinne tänne, pujahdellen tuuheisin lehtoihin. Kuljettiin lihavuutta tiukkuvien peltojen yli, joissa kasvoi tupakkaa, maisia, ohraa; siellä täällä näkyi laajoja riisivainioita, korret suorina ja purppuraisessa kukassa. Näkyi lampaita ja vuohia korkeissa, pylväitten päälle rakennetuissa karsinoissa, siten turvassa leopardien hampailta. Monilukuisissa kylissä sai Victorian ilmeneminen huutoja ja hämmästystä aikaan, ja tohtori Fergusson pysyttelihe, varovaisesti kyllä, ulkopuolella nuolten kantamaa. Asukkaat kerääntyivät lähekkäin rakennettujen majojensa ympärille, kauan aikaa lähetellen ylös voimattomia sadatuksiansa.
Puolenpäivän tienoissa huomasi tohtori, karttaa tutkittuansa, että nyt oltiin Uzaramon maan kohdalla.[17] Ikäänkuin leikitellen leijui Victoria kokosmetsäin, melonitarhojen ja pumpulipensastojen yli. Joen mielestä tämä tämmöinen rehevä kasvullisuus oli niinkuin ollakin pitää, koska tämä kerran Afrikaa on. Kennedy näki jäniksiä ja peltopyitä, jotka olivat vain pyssynlaukausta vailla, mutta turhaan olisi kruutia kulunut, saalis kun olisi sittenkin jäänyt maalle maan hyväksi.
Victoria kulki nyt 22:n kilometrin nopeudella tunnissa ja oli saapunut Tundan kylän kohdalle, 88° 20' itäistä pituutta.
— Juuri täällä, — kertoi tohtori, — sairastuivat Burton ja Speke kovaan kuumeesen ja luulivat retkensä jo jäävän sikseen. He olivat silloin vasta vähän matkan päässä merenrannasta ja olivat kumminkin ennättäneet kokea kovaa ja kärsiä puutteita ihan nääntymykseen asti.
Näissä seuduin raivoaa todellakin alituinen malaria. Tohtorin täytyi, välttääkseen sitä, kohota korkeammalle, ylemmäs niitä miasmoja, joita polttavan auringon säteet nostavat tästä vesiperäisestä maasta.
Välisti nähtiin karavaani levähtämässä jonkun "kraalin" (kylän) kohdalla, odotellen illan viileyttä, päästäkseen taas jatkamaan matkaansa. Nämä kraalit ovat laajoja aloja, aitain ja dshunglien keskessä, joissa kauppamiehet hakevat suojaa ei ainoastaan rajuilta pedoilta, vaan myöskin senpuoleisten rosvojoukkojen hyökkäyksiltä.