Puolivälissä seitsemän illalla oli Victoria Dutumin vuoren edessä. Sen yli päästäksensä, täytyi pallon nousta enemmän kuin 900 metrin korkeuteen, ja sitä varten ei tohtorin tarvinnut lisätä lämpöä kuin 18:lla asteella.[18] Olisi sopinut sanoa pallon olevan hänellä käden kääntämissä. Kennedy ilmoitti hänelle, milloin mikin este oli edessä, ja pallo kiiti aivan lähitse vuoren huipun yli.
Kello kahdeksan se laskeutui vuoren toisella rinteellä, joka ei ollut niin jyrkkä. Ankkurit heitettiin gondolista, ja yksi niistä tarttui suunnattoman nopalipuun oksiin. Joe laskihe köyttä myöten alas ja kiinnitti ankkurin suurella huolella. Hänelle viskattiin silkkiset nuoraportaat, ja niitä myöten hän kiipesi kerkeästi ylös jälleen. Pallo pysyi melkein liikkumatta, suojassa kun oli itätuulelta.
Illallinen valmistettiin, ja hyvän loven tekikin eväihin ilmamatkan kiihoittama ruokahalu.
— Minkähän verran lienemme kulkeneet tänään? — kysyi Kennedy, niellen arveluttavan suuria paloja.
Mitattuansa kartaltaan, tohtori huomasi pallon kulkeneen kaksi leveys-astetta eli 220 km.
Päätettiin jakaa yö kolmeen vartioon, niin että yksi erältänsä pitäisi muitten turvallisuudesta huolta. Tohtori otti valvoakseen kello yhdeksästä, Kennedy puoliyöstä ja Joe kello kolmelta aamua.
Ja niinpä Kennedy ja Joe kietoutuivat vaippoihinsa, asettuivat telttaan ja nukkuivat rauhassa sill'aikaa kuin tohtori Fergusson piti vahtia.
KOLMASTOISTA LUKU
Ilma muuttuu. — Kennedyn kuume. — Tohtorin rohdot. — Maamatka. —
Imengen jokilaakso. — Eubehon vuori. — 1800 metrin korkeudessa. —
Päivä lepoa.
Yö kului levollisesti, mutta lauantai-aamuna Kennedy, herättyänsä, valitti väsymystä ja vilunpuistutuksia. Ilma muuttui. Taivas peittyi paksuihin pilviin ja näytti hankkivan uutta vedenpaisumusta. Alakuloista seutua tämä Zungomeron maa: siellä sataa myötäänsä, paitsi kenties parin viikon aikana tammikuun keskivaiheilla.