Ankara sade yllättikin pian matkamiehet. Heidän allansa muodostui silmänräpäyksessä vuolaita vuorivirtoja, "nullah" nimisiä, kerrassaan turmellen tiet, jotka muutoinkin ovat vaikeat kulkea, niitten varsilla kun kasvaa okaisia pensaita ja jättiläismäisiä lianeja. Tuntui aivan selvästi rikkivedyn höyryjä, joista kapteeni Burton puhuu muistelmissaan.
— Hän sanoo, — alkoi tohtori, — ja oikeassa hän on, että luulisi täällä olevan raadon joka pensaan takana.
— Ilkeätä seutua kerrassaan, — vahvisti Joe, — ja näyttääpä siltä kuin mr Kennedy ei olisi oikein ramussaan täällä vietetyn yön perästä.
— Enkä olekaan, — vastasi metsästäjä; — minussa on kova kuume.
— Eikä kummakaan, ystävä Dick. Me olemme joutuneet seutuun, joka on epäterveellisimpiä koko Afrikassa, mutta emmepä aio täällä viipyäkään. Matkaan!
Vikkelä Joe irroitti ankkurin ja nousi taas nuoratikkoja myöten gondoliin. Tohtori ohensi kaasua, ja Victoria läksi liikkeelle, navakan tuulen kiidättämänä.
Moniaita majoja näkyi tässä ruttoperäisessä usmassa. Seudun ulkonäkö muuttui. Afrikassa sattuu usein, että pienet, terveydelle vahingolliset alat ovat rajakkain erittäin terveellisten seutujen kanssa.
Kennedy oli ilmeisesti sairas, ja kuume runteli hänen lujaa ruumistansa.
— Ei tässä sentään olisi tilaisuutta ruveta sairastamaan, — virkkoi hän, kietoutuen vaippaansa ja asettuen telttaan.
— Malttia hiukkanen vaan, ystävä Dick, — vastasi tohtori Fergusson, — heti kohta olet terve.