— Verratonta reissaamista kerrassaan, — arveli Joe. Ja merkillisen ovelasti tohtori ohjailikin palloansa.
— Jos meidän pitäisi matkustaa maitse tämän alavan seudun kautta, — sanoi hän, — niin saisimme kahlata epäterveellisessä rämeikössä. Siitä pitäin kuin Zanzibarista läksimme, olisivat jo puolet vetojuhdista nääntyneet. Me olisimme pelkkiä haahmoja vaan, epätoivoa rinta täynnä. Me olisimme alituisissa rettelöissä oppaitten ja kantajain kanssa, heidän rajattoman raa'an kohtelunsa alaisia. Päiväs-aikaan kostea, sietämätön, tukeuttava ilma; öisin usein tavaton kylmyys ja eräänlaiset kärpäset, jotka pistävät paksuimmankin kankaan läpi niin kipeästi, että on hulluksi tulla! Puhumattakaan sitten metsänpedoista ja hurjista raakalaisheimoista!
— Ei maksa yrittää, ei sitä vartenkaan! — arveli Joe vilpittömästi.
— Min'en liioittele, — vastasi tohtori Fergusson, — sillä kun lukee näihin seutuihin uskaltaneitten matkustajain kertomuksia, niin kyyneliä kiertyy silmään.
Kello yhdentoista paikoilla kuljettiin Imengen jokilaakson ylitse.
Hajanaiset heimot näillä ylängöillä ne turhaan uhkailivat aseillansa
Victoriaa. Se saapui vihdoin viimeisille pengerryksille tällä puolen
Rubehon vuorta.
Matkustajat saivat tarkan selon tämän maan orografillisesta rakenteesta. Näitten kolmen vuorenhaaran välillä, joista Dutumi muodostaa ensimmäisen pengerryksen, kulkee pohjoisesta etelään laajoja laaksoja. Selänteet ovat muodostuneet pyöreäpäisistä suipoista, ja niitten välillä on paateroita ja röykkiöitä tuhkatiheässä. Jyrkimmät rinteet viettävät Zanzibariin päin; läntiset rinteet ovat vain kaltevia ylänköjä. Notkot ovat mustaa ja hedelmällistä multaa, jossa rehottaa upea kasvullisuus. Useampia jokia juoksee itäänkäsin, laskien Kinganin järveen, jonka rannoilla kasvaa suunnattoman pitkiä sykomoreja, tamarindeja, kurpitseja ja palmuja.
— Huomio! — lausui tohtori Fergusson. — Me lähenemme Rubehon vuorta, jonka nimi merkitsee: "Tuulten kulku". Paras on kulkea sen teräväin särmäin yli jotenkin korkealta. Jos karttani on tarkka, täytyy meidän kohota yli 1500 metrin.
— Tuleeko meidän useinkin nousta niin korkealle?
— Harvoin. Afrikassa vuoristot ovat matalampia kuin Europassa ja Aasiassa. Mutta Victoria osaa kaikissa tapauksissa päästä niitten ylitse.
Vähän ajan perästä kaasu oheni lämmön vaikutuksesta, ja pallo alkoi huomattavasti nousta. Vedyn laajenemisesta ei ollut mitään vaaraa, sillä nythän se täytti vasta kolme neljännestä pallon avaraa sisustaa. Barometri laski lähes 20 cm; se tiesi noin 1800 jalkaa nousua.