— Kokonaanko! Ei maar, mr Dick. Me otamme siitä kaikki ravitsevaiset hyvät puolet, mitä siinä on, ja, jos sallitte, niin leikkaan ja viiltelen tässä yhtä hyvin kuin arvoisain teurastajain oltermanni Lontoossa konsanaankin.
— Tee niin, ystäväni. Ja tiedäthän, ett'en minä, niinkuin metsästäjä ainakin, ole huonompi saalista nylkemään kuin kaatamaankaan.
— Siitä olen varma, mr Dick, ja rakentakaas nyt, älkää pahaks panko, kolmen kiven kiuas; kuivia puita tässä on yltäkyllin. Minä pyydän sitten vain saada käyttää teidän kuumia hiiliänne.
— Sitä ei tarvitse kauan odottaa, — vastasi Kennedy.
Hän ryhtyi heti laittamaan kiuastansa, ja muutaman minutin perästä valkea siinä jo palaa leimusi.
Joe oli leikellyt antilopista kymmenkunnan kylkiviipaletta ja mehukkaimpia paloja lanteista, ja pian ne olivat muuttuneet maukkaiksi halstaripaisteiksi.
— Tästä tulee ystävä Samuel hyvilleen, — virkkoi metsästäjä.
— Tiedättekös, mr Kennedy, mitä minä tässä mietin?
— Työtäsi kaiketi, biffejäsi.
— Kaikkea muuta. Minä ajattelen, että minkähän näköisiä me ollaan, jos emme palloa enää paikoillaan tapaakaan!