— Oli sekin ajatus! Tohtoriko jättäisi meidät muka?
— Eikä. Mutta jos ankkuri olisi pettänyt?
— Mahdotonta. Mutta mikäpäs häntä sittenkään estäisi laskemasta alas?
Hänhän hallitsee niin täydelleen palloansa.
— Entäs jos tuuli kantais hänet pois, eikä hän pääsisikään meidän luoksemme?
— Lakkaa nyt jo kuvittelemasta; ei tuo ole ensinkään hauskaa.
— Niin, niin, mister; kaikki, mikä maailmassa tapahtuu, on luonnollista. Ja koska tapahtua saattaa mitä hyvänsä, niin sopiihan ajatellakin, että mitä hyvänsä…
Samassa kajahti laukaus.
— Kuulitteko? — virkkoi Joe.
— Se on minun karbiinini. Minä tunnen paukauksesta.
— Meille merkki!