— Meitä uhkaa joku vaara!
— Meitä taikka häntä, — arveli Joe.
— Matkaan!
Metsästäjät sieppasivat kiiruimman kaupassa saaliinsa ja läksivät takaisin, oppainaan Kennedyn tänne tullessa karsimat oksat. Rikeiköltä he eivät voineet nähdä palloa. Kaukana siitä eivät kaiketikaan olleet.
Kuului toinen laukaus,
— Kiire on, — virkkoi Joe.
— Niin, ja taas laukaus.
— Tuo on niinkuin puolustautumista.
— Joutuun!
He juoksivat, minkä suinkin jaksoivat. Ennätettyään metsän laitaan, he näkivät ensinnäkin Victorian olevan paikoillaan. Tohtori istui gondolissa.