— Mitäs minä sanoin, mr Kennedy?
— Oikeassa olit, Joe, mutta se ei estänyt sinua kumminkaan valmistamasta antilopin biffiä, joitten näky kiihotti minussa heti ruokahalua.
— Ei ihme, — sanoi tohtori, — sillä antilopin liha on herkkua.
— Sopii koettaa, tohtori; pöytä on katettu.
— Totta maarian, — virkkoi Dick, — noissa viipaleissa on metsänriistan tuore tuoksu, jota ei ole halveksiminen.
— Jaa-a! Antilbpin lihaa minä aina tahtoisin syödä päiväini loppuun asti, — puhui Joe, suu täynnä ruokaa, — varsinkin, kun palan paineeksi saa härpätä lasillisen grogia.
Joella oli pian valmiina tuo juoma, ja mielihyvällä sitä nautittiin.
— Tähän asti kaikki hyvin, — virkkoi Joe.
— Vallan hyvin, — vahvisti Dick.
— No niin, mr Kennedy, vieläkö kadutte sitä, että läksitte mukaan?