— Hyvällä ollaankin tiellä, — sanoi tohtori Fergusson. — Kas tuossa Jihue-la-Mkoa, johon pysähdymme vähäksi aikaa. Minun pitää täydentää vesivarastoa hormin syöttämistä varten. Koetetaanpa tarttua kiinni johonkin.
— Vähän on puita täällä, — huomautti Skotlantilainen.
— Koetetaan kumminkin. Joe, heitä ankkurit.
Pallo vähensi nousuvoimaansa ja läheni verkalleen maata; ankkurit laahasivat, kunnes yhden haarukka tarttui kallion halkeamaan, ja Victoria pysähtyi.
Kartat osoittivat Jihue-la-Mkoan läntisellä puolella suuria lampia. Joe laskeutui maahan yksinänsä, mukanaan noin 50 litraa vetävä tynnyri, ja palasi vajaan tunnin kuluttua. Muuta merkillistä hän ei ollut nähnyt, kuin suunnattomia norsun-hautoja. Vähällä hän oli itsekin joutua yhteen sellaiseen, jossa näkyi puoleksi kaluttu luuranko.
Hän toi mukanaan eräänlaisia mispeleitä. Tohtori tunsi ne "mbenbu" puun hedelmiksi, joita kasvaa viljalti näissä tienoin, ja joita apinat syövät ahnaasti. Fergusson oli jo jonkinmoisella mallittomuudella odotellut Joeta, sillä vähäinenkin viipyminen näissä vieraita vierovassa maassa pelotti häntä.
Vesitynnyri saatiin helposti gondoliin, tämä kun oli melkein maan tasalla. Joe irroitti ankkurin ja heilahti ketterästi gondoliin. Hormin liekki suurennettiin, ja Victoria kohosi ylös.
Nyt oltiin parin sadan kilometrin päässä Kazehista, joka on tärkeä asutus Keski-Afrikassa. Ilmavirta kun kävi kaakosta, toivoivat he ennättävänsä sinne päiväs-aikaan. Kuljettiinkin 25 kilometrin vauhdilla tunnissa. Pallon hoito alkoi nyt tulla varsin vaikeaksi. Kovin korkealle ei käynyt kohoaminen, ohentamatta kaasua suurissa määrin: maa oli täällä itsekin jo noin 900 m ylempänä merenpintaa. Tohtori koetti, mikäli mahdollista, olla lisäämättä kaasun ohennusta ja pysyttelihe taitavasti erään varsin jyrkän rinteen kohdalla. Ja niin kiidettiin Tembo ja Tura-Wells nimisten kyläin ylitse. Viimeksi mainittu kuuluu Unjamvezin maahan, rehevään seutuun, jossa puut kasvavat tavattoman pitkiksi, muun muassa kaktus-kasvitkin suunnattoman kookkaiksi.
Kello kahden tienoissa, kauniilla säällä, polttavan auringon alla liihoitteli Victoria Kazehin kaupungin kohdalla, 650 km päässä merenrannasta.
— Me läksimme Zanzibarista kello 9 aamulla, — sanoi tohtori, katsellen muistiinpanojansa, — ja kahdessa päivässä olemme, poiketen puoleen ja toiseen, ennättäneet yli 900 km. Kapteenit Burton ja Speke viipyivät samalla matkalla puolen viidettä kuukautta!