VIIDESTOISTA LUKU
Kazeh. — Meluisat markkinat. — Victorian ilmauminen. — Wangangat. — Kuun pojat. — Tohtorin kävelyretki. — Väestö. — Kuninkaallinen tembe. — Sulttanin vaimot. — Kuninkaallinen päihtymys. — Joeta kumarretaan. — Mitenkä kuussa tanssitaan. — Käännös. — Kaksi kuuta taivaalla. — Jumalien suuruuden epävarmuus.
Kazeh, tärkeä paikka Keski-Afrikassa, ei ole mikään kaupunki. Sielläpäin ei kaupunkeja sanan täydessä merkityksessä olekaan. Kazeh ei sekään ole kuin suuri joukko laajoja painanteita. Siellä sijaitsee majoja, orjain mökkejä, ja niitten välissä pieniä pihoja ja huolellisesti viljeltyjä puistoja. Ihastuttavassa rehevyydessä siellä kasvaa sipuleja, batateja, munaomenia, kurpitseja, champignoneja.
Unjamvezy on nimenomaa Kuun maata, Afrikan hedelmällinen ja ihana yrttitarha. Sen keskellä on Unjanembe, herttainen seutu, jossa työtöntä elämää viettävät muutamat Omani perheet, Arabialaisia puhtainta rotua.
He ovat pitkin aikoja käyneet kauppaa Afrikan sisäosissa ja Arabiassa gummilla, norsunluulla, kattunoilla ja orjilla. Heidän karavaaninsa ovat kulkeneet ristiin rastiin näissä päiväntasaajan seuduissa, tuoden vieläkin merenrannoilta ylellisyys- ja korutavaroita näille rikkaille kauppiaille, jotka vaimojensa ja orjiensa keskuudessa viettävät tässä ihanassa maassa peräti rauhallista, huoletonta elämää, myötäänsä pitkällään, naurellen, poltellen tai maaten.
Näitten painanteiden ympärillä on monilukuisia maan-asukasten majoja, laajoja kauppatoreja, hamppu- ja daturavainioita, upeita puita, viileitä siimeistöjä, — siinä Kazeh.
Siellä on karavaanien yleinen yhtymäkohta. Sinne niitä tulee etelästä, kuljettaen orjia ja norsunluuta; samoin lännestä, kuormissaan pumpulia ja lasitavaroita maan-asukkaille Suurten Järvien rannoilla.
Toreilla vallitsee alituinen häärinä, sanomaton melu ja pauhu: kantajain huutoja, rumpujen pärinää, pillien papatusta, muulien mölinää, aasien hirnuntaa, naisten lauluja, lasten kirkunaa, jemadarin, karavaanin päällysmiehen, kepin-iskuja, jotka lyövät tahtia tässä paimen-symfoniassa.
Siellä levittelekse hujan hajan, jopa miellyttävässäkin epäjärjestyksessä räikeänvärisiä kankaita, lasihelmiä, norsunluita, sarvikuonon hampaita, haikalan hampaita, mettä, tupakkaa, pumpulia; siellä käydään peräti kummallista kauppaa, jossa kukin esine saa hintaa sitä myöten, mitenkä se ostajan mielihalua kiihottaa.
Äkkiä koko tämä liike ja hälinä taukosi. Victoria näkyi yläilmoissa. Majesteetillisesti se siellä leijui, laskeutuen yhä alemmas, alati pysyen pystysuorassa suunnassa. Miehet, naiset, lapset, orjat, kauppiaat, Arabialaiset ja Neekerit, — kaikki katosivat tembeihin (kartanoihin) ja mökkeihin.