— Siten on heillä tapana pyytää hartaasti, — sanoi tohtori Fergusson.
— Ellen erehdy, on meillä varsin tärkeä tehtävä suoritettavana.
— Ottakaa te se suoritettavaksenne tohtori, — virkkoi Joe.
— Pianpa taitavat, poikaseni, tehdä sinustakin jumalan.
— Olkoon menneeksi, tohtori; suitsutuksesta minä tykkään hyvin paljon.
Samassa yksi velhoista, joku "Mjanga", viittasi kädellään, ja koko melu vaikeni heti kohta. Hän lausui muutamia sanoja matkamiehille, mutta aivan oudolla kielellä.
Tohtori Fergusson, ymmärtämättä hänen puhettaan, heitti hänelle umpimähkään muutamia arabialaisia sanoja, ja heti hänelle vastattiin samalla kielellä.
Puhuja puhkesi nyt kukitettuun, korvaa hivelevään sanatulvaan. Tohtori sai pian selvän, että Victoriaa pidetään suorastaan taivaan kuuna omassa personassaan ja luullaan tämän suloisen jumalattaren suvainneen lähestyä kaupunkia kolmen poikansa kanssa, eikä ole moista kunniata tämä auringon lempimä maa ikipäivinä unohtava.
Tohtori vastasi suurella arvokkaisuudella, että Kuulla on tapana kerran tuhannessa vuodessa tehdä valtakunnassansa kiertomatka, tuntien itsessänsä tarpeen lähemmältä näyttäytyä kumartajillensa, ja pyysi, ett'eivät he pelkäisi väärinkäyttävänsä Kuun jumalaista läsnäoloa, vaan rohkeasti ilmoittaisivat tarpeensa ja toivomuksensa hänelle.
Velho puolestansa julisti, että sulttani, "Mvani", joka oli sairastanut monta ajast'aikaa, oli rukoillut taivasta avukseen ja kehoittaa nyt Kuun poikia saapumaan luoksensa.
Tohtori ilmoitti nämä kutsut kumppaleilleen.