— Katsokaa! — vastasi tohtori, viitaten taivaanrantaan.

— Mitäs siellä?.

— Mitäkö? Kuu!

Ja todellakin: kuu nousi siellä mahtavana, tulipunaisena pallona tummasta sinestä. Se oli todellakin kuu! Kuu ja — Victoria!

Joko on olemassa kaksi kuuta tahi ovat muukalaiset valhettelijoita, pettureita, vääriä jumalia!

Näihin mietteisin oli joukko luonnollisestikin tullut. Siitä äkkinäinen käänne asioissa.

Joelta pääsi väkistenkin leveä nauru. Kazehin väestö, nähdessään saaliinsa olevan karkaamaisillaan tiehensä, alkoi huutaa ja kirkua. Jouset ja musketit kohosivat palloa kohti.

Mutta äkkiä yksi velhoista viittasi. Aseet hervahtivat. Hän kiipesi puuhun, aikoen tarttua ankkuriköyteen kiinni ja vetää koko vehkeen maahan.

Joe sieppasi kirveen.

— Joko mä? — kysyi hän.