— Malta! — vastasi tohtori.
— Mutta tuo neekeri?
— Kukaties meidän onnistuu pelastaa ankkuri, ja sitä minä tahtoisin.
Katkaista ennättää aina.
Puuhun noustuansa, alkoi velho katkoa oksia, ja siten pääsi ankkuri irralleen; pallo ponnahti äkkiä ylös ja velho jäi ankkurin haarain väliin, ja niinpä hän, ratsain tämän uuden-aikaisen orhiin seljässä, läksi ylä-ilmoihin.
Väkijoukko hämmästyi sanomattomasti, nähdessään yhden wagangoistaan pyrähtäneen avaruuteen.
— Eläköön! — huusi Joe, kun pallo suurella voimalla kiiti ylös.
— Hyvin hän pysyy, — virkkoi Kennedy; — pieni huvimatka ei tee hänelle haittaa.
— Joko ma päästän sen alas yhdellä iskulla? — kysäisi Joe.
— Hyi sinua! — vastasi tohtori. — Lasketaan hänet hiljalleen maahan. Ja luulenpa, että miehen taikavoima, tällaisen seikkailun perästä, nousee aivan suunnattomiin hänen aikalaistensa silmissä.
— Jumalan ne siitä kerrassaan tekaisee! — arveli Joe.