Kotvasen kuluttua tuli näkyviin Malagazari, suurin Tanganajika järveen laskeva virta, käärmeillen laajain, vihantain ketojen poikki ja vastaan-ottaen monilukuisia puroja, joita oli syntynyt tulvain aikana, tai joita läksi saviperäiseen maahan kaivetuista lammikoista. Yläpuolelta katsottuina ne näyttivät koskiverkolta, joka oli levinnyt yli koko läntisen osan seutua.
Kyttyräselkäisiä eläimiä käveli sakeilla nurmikoilla, välisti kokonaan kadoten pitkään ruohoon. Raikastuoksuiset metsät näyttivät jättiläismäisiltä kukkavihkoilta, mutta näihin kukkavihkoihin kätkeytyi jalopeuroja, leopardeja, hyenoja, tiikereitä suojaan päivän viimeisiltä helteiltä. Välisti huojutteli viidakko latvojaan: norsu kulki siellä, ja paukahdellen puut katkeilivat sen hampaitten nykiminä.
— Mikä metsästysmaa! — huudahti Kennedy innoissaan; — työnnä kuula metsään ihan umpimähkään: aina se arvoisensa otuksen löytää. Eikö sopisi hiukan yrittää?
— Ei sovi, ystäväni Dick; yö lähenee, pelottava yö; rajumyrskyn se tuo mukanaan. Rajumyrskyt ovat hirvittäviä näissä seuduin, missä maaperä on kuin suunnaton sähköpatteri.
— Se on aivan totta, tohtori, — virkkoi Joe. — Helle on ihan tukauttava, tuulta ei ensinkään; sen tuntee, että jotain on tulossa.
— Ilma on sähköä täynnä, — vastasi tohtori. — Jok'ainoa elävä on herkkä tällaiselle säälle, joka käy elementtien taistelun edellä, ja minun täytyy tunnustaa, ett'en ole tätä milloinkaan tuntenut niin suurissa määrin kuin nyt.
— No niin, — sanoi metsästäjä; — eikös siinä tapauksessa olisi paras laskeutua maahan?
— Päinvastoin, Dick; minun mielestäni on edullisempi kohota korkeammalle. Pelkään vaan, ett'ei nämä risteilevät ilmavirrat veisi minua syrjään.
— Aiotko siis poiketa siitä suunnasta, joka meillä on ollut rannasta saakka?
— Jos suinkin kävisi mahdolliseksi, — vastasi Fergusson, — niin siirtyisin pohjoisemmaksi seitsemän, kahdeksan astetta; koettaisin päästä sille leveydelle, jossa otaksutaan Niilin lähteiden olevan. Kenties saamme nähdä jälkiä kapteeni Speken retkikunnasta tai vaikkapa Heuglinin karavaanistakin. Jos laskuni pitävät ryhtiä, on meidän asemamme nyt 32° 40' itäistä pituutta, ja mieleni tekisi nousta päiväntasaajan toiselle puolelle.