Ne heimot, joita asuu päiväntasaajan tienoissa, näyttävät olevan hiukan sivistyneempiä. Heillä on hallitsijoina itsevaltiaita, joitten despotismi on rajaton. Tiheimmässä näitä heimoja asuu Karagwahin maakunnassa.
Päätettiin laskeutua maahan missä ensinnä sopiva tilaisuus ilmaantuu. Pysäys oli kestävä jonkun aikaa, sillä pallokin oli huolellisesti tarkastettava. Hormin liekki vähennettiin. Ankkurit heitettiin ulos, ja pian ne alkoivat vetää pitkin suunnattoman prerian korkeata heinikkoa. Ylhäältä katsottuna tuo preria näytti nurmikolta, mutta ruoho tässä nurmikossa oli kolmatta metriä pitkää.
Victoria liihoitteli jättiläismäisenä perhosena näitten ruohojen yli, niitä taivuttamatta. Estettä ei missään. Se oli yhtä ainoata vehreätä, tyrskytöntä valtamerta, tuo ruohikko.
— Kyllä me saamme tällä tapaa kulkea kauan aikaa, — virkkoi Kennedy; — ei yhtään puuta, mihin tarttua kiinni. Taitaa jäädä metsälle menemättä.
— Maltahan toki, rakas ystävä. Et sinä kumminkaan osaisi metsästellä tuossa, missä ruoho on pitempi sinua itseäsi. Kyllä meille vielä sopiva paikka löytyy.
Todellakin ihanata kulkua, oikeata purjehdusta tällä merellä, niin vehreällä, melkein läpikuultavalla, jossa tuuli synnytti vienoja väreitä. Gondoli oli nimensä mukainen: se näytti halkovan laineita; se vaan erotusta, että mitä loistavimman värisiä lintuja tuon tuostakin pyrähteli kirkuen lentoon korkeasta ruohikosta; ankkurit ne upposivat tähän kukkajärveen, jättäen kuni alus jälkeensä vanaveden, joka pian täytti vakonsa jälleen.
Äkkiä tuntui pallossa ankara nykäys. Ankkuri oli kaiketi käynyt kiinni jonkin kätkössä olleen kallion halkeamaan.
— Kiin'ollaan! — virkkoi Joe.
— Niin ollaan! Heitä portaat, — käski metsästäjä. Tuskin oli nämä sanat lausuttu, kun kimeä kiljaus kajahti ilmassa. Se sai aikaan seuraavia katkonnaisia huudahteluja matkustajain keskuudessa.
— Mitäs tämä on?