— Omituinen ääni!
— Maltas! Mehän kuljemme eteenpäin!
— Ankkuri helti!
— Ei hellinnyt; — vastasi Joe, vetäen köydestä, — lujassa istuu!
— Sitten kulkee kallio mukana.
Ruoho näkyi liikahtavan laajalta alalta, ja kohta sen jälkeen kohosi siitä näkyviin joku pitkä, kiertelevä esine.
— Käärme! — huudahti Joe.
— Käärme! — toisti Kennedy, siepaten karbiininsa.
— Ei olekaan! — virkkoi tohtori. — Se on norsun kärsä
— Norsuko, Samuel!