Eläin päästi kauhean huudon, mutta riensi edelleen.
— Jahkas minä, — lausui Joe, siepaten pyssyn hänkin, — jahkas minä tulen avuksi; ei tästä leikistä muutoin loppua tule.
Kaksi luotia kävi eläimen kylkeen.
Norsu pysähtyi, kohotti kärsänsä ja läksi sitten voimainsa takaa juoksemaan metsää kohti, suurta päätään heitellen ja veren virratessa haavoista.
— Jatketaanpa tulta, mr Dick.
— Ja yhtämittaista, — liitti tohtori; — ei ole enää kuin puolisataa metriä metsään.
Kymmenen laukausta kajahti vielä. Norsu teki huiman hyppäyksen; gondoli ja pallo rasahtivat kamalasti … olisi luullut, että kaikki tyyni repesi rikki; täräyksessä kirposi kirveskin tohtorin kädestä ja putosi maahan.
Tila alkoi käydä kamalaksi. Lujasti kiinnitettyä ankkurin köyttä oli mahdoton päästää auki, eivätkä siihen pystyneet matkamiesten puukotkaan. Metsä tuli yhä lähemmäs, kunnes eläin sattui nostamaan päänsä ja sai samassa luodin silmäänsä. Se pysähtyi, horjahti, polvet notkahtivat, ja kylki kääntyi metsästäjää kohti.
— Nyt luoti sydämeen, — sanoi hän, ladaten pyssyänsä viimeistä kertaa.
Norsu päästi surkean kuolinhuudon, nousi hetkiseksi pystyyn, kärsäänsä heiluttaen ja kaatui sitten koko painollaan toisen torahampaansa päälle, joka katkesi. Norsu oli kuollut.