Eihän tässä auttanut mikään, Pekka kun ei peräytynyt. Saipa keittäjätär vain käskyn paistaa kukon päivälliseksi. Kun ruoka oli valmis, käskettiin Pekkakin pöytään. Heitä oli siinä syömässä juuri seitsemän. Kun paistettu kukko tuotiin pöytään, virkkoi kartanon herra:
— No, Pekka, sinä se tässä nyt kukon paloittelet ja jakelet, mutta tee se niin, että jokainen saa hänelle tulevan osansa. Jos sinä jakelet hyvin, niin saat jotain palkinnoksesi, mutta jollet, niin pitkällesi vain ja kaksitoista raippaa selkääsi!
Pekka otti kukon eteensä, leikkasi siitä ensin pään, pani sen isännän lautaselle ja sanoi: — Pää on herran, sillä hän on perheen pää. — Sitten hän viilsi kaulan irti, pani sen emännän lautaselle: — Pää ja kaula kuuluvat yhteen; raamatussakin sanotaan, että mies ja vaimo ovat yhtä, siis kaula kuuluu vaimolle. — Nyt hän otti kukon molemmat siivet, antoi ne molemmille pojille, että he muka paremmin osaisivat kirjoittaa, molemmat jalat taas tytöille, että he paremmin osaisivat tanssia.
— Nyt — sanoi Pekka — on jokainen saanut osansa — minäkin otan osani — ja sitten hän söi itse loput.
Nauruun purskahti koko pöytäkunta Pekan viekkaudelle, ja sukkeluutensa palkaksi hän sai lehmän, vasikan ja lampaitakin.
Pekka palasi kotiin ja kertoi Paavolle hyvästä onnestansa.
— Annahan olla — tuumi Paavo — minäpä vien herralle viisi kukkoa, ja silloin minun täytyy saada viisi kertaa enemmän lahjoja. Hän otti heti viisi kukkoa, ja vei ne kartanon herralle.
Kartanon herra kyllä heti oivalsi, mistä tuuli puhaltaa, eikä tahtonut mitenkään ottaa vastaan kukkoja, mutta kun Paavo niitä hänelle niin kovasti tyrkytteli, niin hän otti ne viimein, mutta sillä ehdolla, että Paavokin syö niistä. Käskettiin paistaa kaikki viisi kukkoa, ja kun pöytään istuttiin, sanoi herra Paavolle.
— Kuulehan Paavo, semmoinen on tapa minun talossani, että joka lahjan tuo, se sen myös jakaa, mutta ja'a se nyt niin, että jokainen saa hänelle tulevan osansa. Jos ja'at hyvästi, niin se on sinulle hyödyksi, mutta jos et, niin saat kaksikymmentäneljää raippaa. —
Kyllähän Paavo nyt parastansa koetti, mutta ei hän tiennyt, miten jaella viittä kukkoa seitsemälle hengelle.