— Me etsimme äitiämme ja isäämme, vaari kulta.
— Minä kuulin tässä, että te olette tehneet hyvää kolmelle vanhalle kerjäläiselle ja hyvä palkitaan hyvällä. —
Sen sanottuaan ukko vilkaisi syrjään ja huusi:
— Hoi, Jankalovics [äännetään: Jankalovitsh], käy esiin! —
Samassa tuokiossa ilmestyi pieni mies, jonka parta viilsi maata.
— Mitä käsket, herrani? —
— Minä käsken sinun viedä nämä lapset siihen kaupunkiin, jossa heidän isänsä asuu. Kaksi sielua saat palkaksesi.
Jankalovics heitti kuperkeikan, ja kuulkaahan, hän muuttui kullankarvaiseksi oriiksi.
— Istukaa selkääni — virkkoi hän lapsille.
Lapset istahtivat heti sen selkään, Jankalovics kohosi samassa ilmaan, ja lensi kuin ajatus, vieläpä sukkelamminkin; sitten hän laskeutui kuninkaan kaupungin läheisyyteen. Siellä Jankalovics taas muuttui ihmiseksi, pystytti kiireesti teltan ja sanoi lapsille: