Sitten lapset palasivat Jankalovicsin luo, menivät levolle ja kun makeasti nukuttuaan aamulla nousivat, niin oli jo kuningas vaimoineen ja anoppineen siellä.
— Hei, poikaseni — kysyi hän pojalta — missä on palvelijasi? —
Poika vihelsi:
— Hoi, Jankalovics, tuleppas esille! —
Jankalovics pyörähti heti esille. Silloin virkkoi kuningas:
— Kuules, Jankalovics, se maa, minkä sinä kolmessa tunnissa kuperkeikaten kierrät, on sinun isäntäsi oma. Ala siis! —
Jankalovics vastasi:
— Kyllä neljännestuntikin riittää, armollinen herra kuningas. —
Silloin hän muuttui mustalaiskakaraksi, alkoi heitellä kuperkeikkoja, pyöri kuin hiidenväkkärä niin että sitä katsellessa silmiä huikaisi, ja neljännestunnissa hän kiersi kolmesataayhdeksänkymmentäyhdeksään penikulmaa.
Säpsähti tästä vanha eukko ja kuiskasi tyttärelleen: