— Näenhän minä sen käynnistäsi.
— No, hyvä on, sanoi riikinkuningas, jos tunsitkin minut, ei se mitään tee. Tiedätkö, miksi tulin luoksesi?
— Tiedän, jos armon herra sanoo.
— Sitävarten tulin luoksesi, paimen, että möisit minulle kultavillaisen karitsan, annan sinulle siitä niin paljon rahaa, että saat ikäsi kuusivaljakolla ajaa.
Paimen sanoi:
— En minä voi sitä tehdä, armollinen herrani. Mitä sanoisin kuninkaalleni, jos hän kysyisi, minne kultavillainen karitsa on joutunut?
— Voi sinua houkkiota, sanoisit, että sudet sen veivät.
— Sitä minä en voi sanoa, armollinen herrani, sillä en koskaan ole valehdellut enkä sitä vastakaan tee.
— Anna karitsa minulle, paimen, rikkaaksi teen sinut.
— En minä tahdo olla rikas, armollinen herrani, parasta on että olen köyhä. Jos, herrani, niin kovin haluat tätä karitsaa, niin osta se kuninkaalta. Ehkäpä hän sen myö.