— Paidassa ja housuissa — vastasi Jankó. —
— Mikä sinun nimesi on? —
— Jankó. —
— Mitä sinä tuosta tunkiosta haet? —
— Palvelusta, armollinen herra kuninkaani. —
— No jos palvelusta haet, niin jää tänne sikopaimeneksi. —
Jankó ei ehtinyt levähtääkkään, sillä heti paikalla hänen huostaansa uskottiin sata sikaa. Kuningas sanoi:
— Tässä on, Jankó, sata sikaa, mutta elä vain aja niitä tinametsään, sillä siellä sinä kuolet kauhean kuoleman. —
Johan Jankó tässä kuulikin tarpeeksi; juuri sinne tinametsään hän ajoi siat, nähdäksensä, mitä siellä oli. Hän saapuu tinametsään, ja jättää siat valloilleen kulkemaan missä tahtovat. Itse hän istahti erään puun alle, laittoi tulen, otti taskustaan silavapalasen, ja rupesi sitä paistamaan.
Ja yht'äkkiä siihen suurella touhulla tulee seitsenpäinen lohikäärme ja huutaa: