— Hyvää huomenta, armollinen kuninkaani.
Itse vastasi itselleen:
— Jumal' antakoon sinullekin, paimenpoika. Mitäs sinne takamaille kuuluu?
— Huonosti ovat asiat siellä, armollinen kuningas, kultavillainen karitsa on kadonnut!
— Se ei ole totta, senkin heittiö, sillä silloin olisivat muutkin kadonneet!
Alakuloisena hän veti keppinsä reiästä ja virkkoi itsekseen: valhe ei onnistu, parasta kun sanon totuuden.
Astui taas vähän matkaa, niin tapasi taas maarotan reiän. Pisti keppinsä siihen, pani hattunsa kepin päähän ja kuvitteli, että se on Matias kuningas ja tervehti:
— Hyvää huomenta, armollinen kuninkaani!
— Jumal' antakoon, paimenpoika! Mitäs takamaille kuuluu?
— Hullusti ovat asiat siellä, armollinen herrani. Kultavillainen karitsa putosi kaivoon ja siihen se hukkui.