— Terve tuloa, paimen, mitäs takamaille kuuluu?
— Eihän sinne muuta, armollinen kuninkaani, kuin että vaihdoin kultavillaisen karitsan mustavillaiseen. [Riikinkuninkaan tyttärellä oli näet mustat hiukset.]
— Mihinkä mustavillaiseen?
— Oi, armollinen kuninkaani, kauniimpi on se musta kuin kultavillainen. Aurinkoa silmä vielä kestää katsoa, mutta sitä ei, niin häikäisevän kaunis se on!
— No missä se musta karitsa sitten on? Tuo sisään!
— Ei sitä tarvitse tuoda sisään, armollinen kuninkaani, tuossa se istuu pöydässä. Ja hän näytti riikinprinsessaa.
Matias kuningas huudahti iloissaan:
— Hyvä on, poikani, kunhan totta puhut! Olkoon se sinun, minkä minä voitin sentähden, ett'et valehdellut.
Mitäs riikinkuningas muuta saattoi tehdä. — Matias kuningas oli voittanut puolet hänen valtakunnastaan, ei muuta, kuin anna pois vain! Matias kuningas antoi sen vuorostaan paimenelle. Mutta jos puolet valtakuntaa oli paimenen, niin olkoon hänen tytärkin. Eikä prinsessa vastusteliutkaan, ei niin hitustakaan! Siinä paikassa pappi kutsuttiin ja isot häät pidettiinkin. Sen pituinen se.
Pilli-Palkó.