Kerran sitten hän näkee unta, jonka merkitystä hän ei voi selittää. Kutsutti siis tietäjiä ja kertoi heille:
— Kuulkaatte tätä, yöllä näin ihmeellistä unta. Muistan sen niin selvästi, kuin olisi se tapahtunut keskellä kirkasta päivää. Harmaahapsinen vanha mies laskeutui luokseni yläilmoista ja sitoi kupeelleni kiiltävän miekan, mutta sidottuaan sen hävisi hän niinkuin olisi maa hänet niellyt. Katselen, tarkastelen miekkaa, — sehän 011 kerrassaan Jumalan miekan näköinen! Ja niinkuin Jumalan miekan silmiemme edestä sieppasi hirvittävä pyörretuuli, samaten nosti se minutkin, kuletti yli metsien, vuorien, merien, loppumattomien tasankojen ja kauhean suurien kaupunkien yli. Lentäessäni sivaltelin minä miekallani, ja katso: metsät kumarsivat, virrat ja meret jakautuivat kahtia, kaupungit peittyivät liekkeihin. Tähän minä sitten heräsin. Sanokaa te, tietäjät, mitä uneni merkitsee?
Astui esiin Torda, vanhin tietäjistä, ja sanoi: — Armollinen kuninkaani, henkeni herra, unesi merkitsee, että Jumalan miekka löydetään, ja silloin sinä valloitat koko maailman.
— Samaa mekin ennustamme, sanoivat toiset tietäjät.
Siinä tuokiossa juoksee heidän luokseen eräs paimenpoika ja sanoo hengästyneenä Attilalle: — Armollinen kuninkaani, pustalta [ruohoaavikolta, arolta] löysin miekan, tässä se on, ota se omaksesi!
Attila katselee miekkaa, heiluttelee, välkyttelee sitä, ja iloissaan hän huudahti niin, että maa ja taivas tärisi:
— Tämä on Jumalan miekka, miehet! Tietäjät katselevat sitä, skyyttiläisten maassa mukana olleet vanhukset tarkastelevat sitä ja sanovat hekin:
— Tämä on Jumalan miekka, tämä!
Attila kysyy paimenpojalta:
— Mistä olet tämän miekan löytänyt, poikani?