Itse nimestä Ukko jo näkyy että ilman jumalaa arveltiin vanhaksi mieheksi; muuta hänen ulkomuodostaan ei ole runoissa mainittu. Pukunapa oli hänellä sinertävät sukat, kirjavat kengät sekä tulinen paita. Wesikaarta eli ukonkaarta hän käytti joutsena, jolla ampui vaskiset vasamat, teräsnenäiset nuolet, rautaiset rakehet. Miekkansa, salama, oli tuliteräinen, säkeneväinen ja pidettiin tulisessa tupessa. Jolloinkulloin Ukko kultaista kurikkaakin käytti. Kauhistuttava oli hänen äänensä, koska hän jyrinässä puheli pilvien läpi. Niin suuresti pelkäsivät sitä ihmiset, etteivät tohtineet vihollistensa hirvitykseksikään pyytää Ukkoa jyrisemään.
Asuntonsa oli Ukolla yhdeksännen taivaan päällä, pilvien keskellä, itse taivaan navan kohdalla. Tie sinne kävi tähtien välitse. Mehiläinen, kerran sinne mennessään, lensi ensipäivän kuun kulmille, toisena otavan olkapäille, kolmantena seitsentähtisen selille. Sieltä sitten oli vaan palanen matkaa pyhän Jumalan perille. Siinä seisoi Ukko, vahvoilla hartiollaan kannattaen ilman kantta. Ei hän kuitenkaan siinä toimessa ollut yhä kiini; sillä taivaalle oli muutenkin pantu lujat pielet tueksi. Nähtiin siis hänen toisinaan käyskelevän pilven äärtä myöten, taivaan rajaa pitkin. Toisin kerroin hän taas ajoi toimituksilleen kirjavassa korjassa (reessä).
Ilman jumalana Ukko hoiti ja hallitsi kaikkia ilmassa olevia ilmiöitä. Hän synnytti voimallansa pilvet taivaalle ja johti niiden kulkua. Niitä yhteen sysäämällä, lomituksin louksahuttamalla piroitti hän niistä milloin sadetta, milloin lunta, milloin rakeitakin. Tällä lailla hän voimallisesti vaikutti kaikkiin ihmisten ulkotöihin, varsinkin maanviljelykseen, jonka menestyminen kokonaan on säiden soveljaisuuden nojassa. Ukkoa rukoeltiin että antaisi oraille nouseville, touvoille tohiseville menestykseksi vuotaa taivaasta simaista eli metistä sadetta. Toisin kerroin taas pyydettiin häneltä poutaa ja kuivattavaa tuulta, koska heinät oli niitettävät tai elo leikattava. Niin-ikään oli metsämiehelle Ukon apu välttämätön, vaikka kyllä löytyi erinäiset metsän haltijat. Ukkohan yksin voi antaa uutta lunta, hienoista vitiä, jotta pyytäjän sukset pääsivät liukkaasti kulkemaan maita ja soita myöten. Toisinaan myös pyydettiin häneltä utua, ettei metsän elävät huomaisi lähelle hiipivää metsämiestä. Kalastajakin, vesille lähtiessään, anoi Ukolta tuulta. Samoin myös kaikki matkustajat rukoilivat häntä; sillä maata myöten kulkija tarvitsi lunta ja aaltojen kyntäjä myötäistä tuulta. Wiimein oli Ukko karjanhoidossakin tärkeänä auttajana. Talven yli, niinkauvan kun karja navetoissa pidettiin, se oli yksistään Ukon suojan alla. Ja myös kesällä, vaikka silloin metsän jumalat sillä olivat varsinaisina hoitajina, otti Ukko siitä toimesta paljo osaa.
Wielä suojeli Ukko ihmisten sekä karjan terveyttä ja paranteli kaikkinaisia tauteja. Erittäinkin oli hän lapsensynnyttäjäin apuna. Yläällä Ukon luona seisoi amme täynnä tenhollisimpia lääkkeitä ja voiteita. Niitä rukoeltiin häntä piroittamaan maahan metisenä sateena. Taikka pyydettiin että hän muuttaisi medeksi löylyn saunassa, johon aina vietiin sairaat parannettaviksi; sillä hänen piti sammuttaa kivun polttava tuska. Haavat paranteli Ukko sillä keinoin että painoi paksun peukalonsa reijän eteen ja esti veren juoksun.
Tautien luultiin olevan pahoja olentoja, joita pahansuovat ihmiset noitien avulla noitivat toisten ihmisten kiusaksi. Sentähden anottiin myös, tauteja parannettaessa, että Ukko miekallaan ja nuolillaan kurittaisi, rankaisisi näitä pahoja olentoja ynnä heidän nostajiaan. "Tuo mulle tulinen miekka, säkeneväinen säilä, jolla kaataisin maalliset kateet ja voittaisin vedelliset velhot!" näin rukoili ahdistuksessa oleva. Samaten Ukko, kun häntä rukoeltiin, ampui kuolijaksi muitakin pahantekijöitä, varkaita ja murhamiehiä, taikka esti heidän pakoansa rajuilmoilla, vastaan tulevilla kovilla myrskyillä. Joskus myös sadatettiin Ukon nimen kautta tauteja vihollisen päälle.
Aivan luonnollista oli myös että sota-jumalana palveltiin tätä samaa väkevää, tulilajeilla varustettua Ukkoa. Tappeluun lähtijä anoi itselleen hänen säkenöivää miekkaansa, joka joukolle piti, satalukujakin vastaan kesti. Niinikään hän myös pyysi turvakseen Ukon tulista turkkia, ettei pää pahoin menisi raudan kirkkahan kijassa. Sotajumalana oli Ukolla erinäinen nimi, Turisas, jota ei Suomalaiset muissa tiloissa näy käyttäneen hänestä. Wirolaisilla oli sotajumala myös nimeltä Turis tuttu, mutta tavallisesti käytettiinkin hänestä kuitenkin Ukko-jumalan yleinen nimi Taara. Wiipurin seudulla, Äyräpään kihlakunnassa, kuuluu olevan Tyrjän-vuori, joka oli Ukolle sotajumalana pyhitetty. Siellä kuultiin hänen aina, kun sota läheni maata, lyövän päristelevän suurta rumpuaan ja niin muodoin ennustelevan mitä tulossa oli.
Moninaiset olivat, niinkuin tästä näkyy, Ukon varsinaiset toimet; mutta eipä hänen vaikutuksensa niissäkään rajoissa pysynyt. Tottumus siihen että hän niin monessa tilassa auttoi, ja luottamus Ylijumalan suurempaan voimaan tekivät että ihmiset usein kutsuivat häntä avukseen semmoisiinkin töihin, jotka oikeastaan olivat hänen toimi-alastansa ulkona. Hänen puoleensa käännyttiin missä tuskassa hyvänsä, koska muiden jumalien apu oli riittämättömäksi nähty. "Kuu ei tuosta kyllin liene," rukoeli hädän alainen, "niin huokaan ylemmäksi itse taivahan Ukolle!"
3. Maailman luominen.
Waikka Ukko näin voimallinen ja monitoimellinen oli, eipä kuitenkaan arveltu maailman luomista yksistään hänen työksensä. Meidän vanhat runomme ovat tämän asian suhteen sekavat ja ristinriitaiset; mutta Wiron luomistarut verrattavaksi otettua, voimme kuitenkin päästä hyvin todenmukaiseen käsitykseen siitä mitä esivanhempamme maailman synnystä arvelivat.
Itse kädellään näkyy Ukko luoneen ainoasti elementit; hän oli eroittanut veden ilmasta, vedestä maatanut manteren. Mutta kaikki oli häneltä vielä jäänyt muodottomaksi, järjestymättömäksi. Nykyisen maailman muodon rakentamisen alku aineista antoi Ukko Ilman impien ja Kalevan poikien toimeksi, jotka hän oli ennen kaikkea luonut.