Ilkeitä, niinkuin Tuonen väki, jonka kanssa ne ovatkin runoissa yhä sekoitettuna, olivat Hiisi kansoinensa. Häijyn luonteensa vuoksi monasti nimitettiin Paholaiseksi; kolmas nimi vielä oli hänellä Lempo. Hiidellä oli emäntä, oli myös poika ja tytär. Muutenkin vielä kuului hänen taloonsa paljo kansaa, tavallisesti mainitut nimellä Hiidet, Hiiden väki, Wuoren väki. Wuoren ukoksi sanottiin joskus Hiisi itsekin.
Wiimeinmainituin nimen olivat he siitä saaneet, kun heidän asuntonsa Hiitola arveltiin seisovan jylhimmässä vuoren kolossa, synkimmässä hirsikorvessa, kaukaisella kankaalla. Nähdäänpä vieläkin tämmöisissä paikoissa Hiiden linnat sekä Hiiden kiukaat. Hiiden omana olevat elävät, samoin kuin Tuonenkin, olivat hyvin tuliset luonteeltansa, ja vaikeat, vaaralliset pyytää.
Hiiden paras huvitus ja varsinainen toimi oli turmion aikaan saaminen. Hän oli niinkuin jo kerrottiin, synnyttänyt käärmeen Syöjättären, toisen pahan hengen, syljestä. Samoin lähetti hän lintunsa, Herhiläisen eli ampiaisen, Ilmarisen pojalle, kun tämä, ruosteesta rautaa synnytellessään, pyysi mehiläistä mettä tuomaan. Herhiläinen sen sijaan toi käärmeen kähyjä, Hiiden hirmuja, josta syystä rauta niin usein tekeekin turmiota.
Liian pelätty oli Hiiden häijyys, että häneen usein olisi käännytty rukouksilla. Silloin varsinkin pyydettiin häneltä apua, kun tahdottiin viholliselle oikein tuntuvaa vahinkoa saattaa, tehdä hänet kuuroksi, sokeaksi, vapisevaksi tai muuten vaivaiseksi. Niinikään kutsuttiin häntä varkaita rankaisemaan. Kaikki hänen luonansa tehdyt aseet pidettiin erinomaisen tehollisina pahaa tekemään, josta syystä niitä usein pyydettiin itselleen. Oikein vahva ja terävä miekka arveltiin olevan Hiidessä hiottu. Oikein tarkassa ja kuolettavaisessa joutsessa piti jänne olla Hiiden hirven suonista.
Waikka Hiisi näin hirveänä ja ilkeänä oli, arveltiin kuitenkin hänenkin voivan joskus tehdä hyvää. Ylimalkaan ei ollut Muinais-Suomalaisten arvelua myöten mikään olento yksistään paha tai yksistään hyvä. Me olemme nähneet että itse Ukkokin toisinaan antautui kostonhimon välikappaleeksi ja nosti myrskyjä rukoilijan vihollisia vastaan. Me olemme myös nähneet kuinka Tuonen nurja väki tauteja sekä synnytteli että jälleen paranteli. Samoin rukoeltiin Hiideltäkin hänen hevostansa tai hiihtoneuvojansa kivuille kyydiksi. Taikka uhattiin lainata Hiiden pata ja siinä keittää verta, jos ei se lakkaisi haavasta vuotamasta.
Koko Hiisi muuten ei ollutkaan alkuperäisesti suomalainen haltija. Sen nimi on väännetty lappalaisesta sanasta Seida, joka tarkoitti tämän kansan kodinhaltijoita. Nämät olivat oikeastaan samat kuin Saivot eli vainajien henget, jotka myös Suomalaisten taruin mukaan olivat sangen voimalliset pahaa sekä hyvää tekemään. Toisen pahain hengen nimityksen esivanhempamme taas lainasivat slavilais-litvalaisilta kansoilta. Piru eli Perkele oli näiden ukkos-jumala Perttu eli Perkunas.
10. Sukkamieli.
Muinais-Suomalaisilla oli myös rakkauden haltija, nimeltä Sukkamieli eli Lempi. Hänestä ei ole kuitenkaan paljo tietoja. Se oli "mielten kääntäjä", joka osasi taivuttaa vastahakoiset sydämet rakkauteen. Toiselta puolen se myös oli sama haltija, joka nosti epäluuloa ja eripuraisuutta aviopuolisoin välillä, niin että toinen tai toinen heistä alkoi mustin sukin käydä.
Neitoset varsinkin rukoilivat Sukkamielen apua. Jos ei nuoret miehet heidän mielestään olleet kyllin nopsaat kosimaan, he ottivat taikakeinot turvaksensa. He menivät salaa yöllä pyhälle lähteelle ja pesivät siinä kasvonsa; siitä tulivat silmät sirkeiksi, posket punaisiksi. Wielä parempi oli koko ruumis pyhällä vedellä kylvettää. Sitä varten ammennettiin vesi lähteestä kullatulla vaskikauhalla, ja kaadettiin kuumennetuille kiville. Tästä syntyi "lemmen löyly"; vasta piti olla korkean koivun lehdistä tehty. Näin tehtäessä luettiin Lemmen nosto-sanat. Yhdessä tämmöisessä luvussa rukoillaan Sukkamieltä näillä sanoilla: "mesilläs tuon mieli haudo, haudo mieli mielettömän, armahani armottoman!" Ja Sukkamieli, jos luvut ja uhrit (lähteesen vuollut hopeasipareet) olivat hänelle mieleen, teki neidon muodon ja varren viehättävän näköiseksi. Kaikkein nuorten miesten sydämet, taikka jos tyttö yhteen tyytyi, mielitetyn sydän syttyi kohta ilmileimuhun palamaan, eikä kihlat enää viipyneet kauan.
11. Juhlat.