3. Bjarmein elatuskeinot ja tavat.
Nämät matkakertomukset ovat meille jo antaneet jonkunlaisen kuvauksen Bjarmein kansasta. Mutta me voimme saada sen vielä paljo selvemmäksi kokoilemalla kaikki mitä muissa Skandinavilaisten tarinoissa on heistä mainittu. Woimmepa siihen vielä lisätä Wienan rannoilla nyt asuvien Wenäläisten jutut pakanallisesta Tschud-kansasta, jolta heidän esi-isänsä ovat maan vallanneet. Kumpaisetkin sanovat näiden Wienalaisten ahkerasti viljelleen maata. Myös pitivät suuret karjat. Skandinavit kehuivat Bjarmeja mainioiksi sepiksi; niinikään Wenäläisetkin muistelevat Tschudein olleen taitavia käsitöitten mestareita.
Erittäin tärkeänä elatuskeinona, paitsi jo mainittuja, oli Wienan rantalaisilla kaupankäynti. Niinkuin edellisestä tarusta näimme, kaupittelivat Bjarmit paraastaan kaikellaisia turkiksia, jotka siihen aikaan olivat yleisesti pukimina ja pidettiin kalliissa arvossa. Niitä hakemassa kävivät Norjalaiset myöskennellen sitten muille läntisille kansoille. Toiselta puolen vietiin Bjarmein tavaroita myös toista tietä kaukaisille itämaille. Wilkas kauppaliike kulki silloin Wienan itäistä lähdehaaraa ylös. Siitä vietiin veneet tavaroineen kapean taipalen yli yhteen Kama-joen lisähaaraan, ja menivät sitten taas vesimatkaa Kamaa sekä Wolgaa alaspäin. Wiimeinmainitun virran partaalla seisoi suuri ja rikas Bolgarin kaupunki, mihin Aasian karavaneja (kauppias-matkueita) saapui Pohjan perän tuotteita vastaan ottamaan ja omia teoksiaan sijaan tuomaan. Kamankin haarajoella kukoisti silloin mahtava kaupunki nimeltä Tscherdyn. Kumpaisestakin on vielä rauniot jäljellä, joista niiden muinaisen avaruuden voi arvata; myöskin on niiltä paikoilta löydetty paljo kulta- ja hopeakaluja. Itse Bjarmein maassa, Wienan varrella, ei näy olleen mitään varsinaista kaupunkia kaupan keskuksena. Ainakaan ei ole semmoisesta mitään jälkiä löydetty. Olipa kuitenkin vähä ylempänä joen suusta, kuin nykyinen Arkangeli, kauppapaikka, jota Wenäläiset nimittävät Kolmogory ja Skandinavit Holmgård s.o. Saarela.
Siinä samassa paikassa nähdään nytkin vielä synkkä kuusikko, missä kansa tarinoipi Tschudein temppelin muinoin seisoneen; sen jäänöksiäkin sanovat entisinä aikoina vielä olleen nähtävänä. Tämä ynnä ennen kerrottu taru kalliisti koristetusta Jumalan kuvasta on kaikki mitä tiedämme Wienalaisten uskonnosta. Saman verran on myös säilynyt tietoja heidän valtiolaitoksestaan. Skandinavian tarut mainitsevat usein Bjarmein kuninkaita. Siitä kuitenkaan ei sopine päättää että koko maa oli yhden hallitsijan valtikan alla; sillä kuninkaan nimi oli Skandinaveilla tapana antaa myös omille pienille nurkka-ruhtinaille. Luultavasti oli Bjarmeillakin sama patriarkallinen hallitusmuoto, jonka myöhemmin saamme nähdä suomalaisille heimoille omituiseksi, että nimittäin kukin kyläkunta oli erikseen vanhimpansa hallittavana. Sen todistaakin kauppakirja, jonka muutama Wenäläinen 14:n vuosisadan alussa teki Wienalaisten kanssa. Kaupan vahvistajina on siinä mainittuna neljä vanhinta, jotka heimonsa puolesta sovinnon solmivat. Kolmella heistä on selvät suomalaiset nimet: Asikka, Harakkinetz (-nen) ja Routa.
4. Mitä suomalaista kansaa olivat Bjarmit?
Mihin suomalaisten heimokuntaan Bjarmit olisivat luettavat, siitä on ollut erimieliä. Bjarman nimi, jolla Skandinavit Wienan rantamaata ynnä sen asukkaita mainitsivat, on nähtävästi yksi kuin Perm ja Permalaiset, joita vieläkin meidän aikoinamme käytetään. Mutta Permiksi sanotaan nyt paljo eteläisempi kuvernementti pääkaupunkineen, ja Permalaisiksi (Wenäjäksi: Permjaki) nimitetään pientä heimokuntaa, joka on hyvin likeistä sukua Syrjänein kanssa, jopa myös toisinaan eteläisin osa itse varsinaista Syrjänin kansaa.
Toiselta puolen useammat seikat puhuvat sen arvelun puoleen, että Wienan asukkaat olivat ei ainoasti meidän esivanhempiemme sukulaisia, vaan varsinaiseen Suomen kansaan kuuluvia. Sen todistaa nimi Tschud, jolla Wenäläiset aina vaan tarkoittavat varsinaisia Suomen heimokuntia; sen todistavat myös paikkain nimet, jotka Wienan alajuoksussa enimmiten ovat suomalaiset. Nykyisten venäläisten asukasten muodossa, sukunimissä sekä murteessa on myös paljo jälkiä suuresta sekaannuksesta Suomalaisten kanssa. Eikä ole Kolmogoryssa olleen epäjumalan nimi Jomale millään tavalla selitettävä Syrjänin kielestä, vaan silminnähtävästi väännös suomen sanasta Jumala. — Woimmepa vielä tarkemmin saada määrätyksi mikä suomalainen heimokunta se oikeastaan asui Wienan vesillä. Se oli nimittäin esivanhempiemme itäinen eli Karjalais-haara. Kauvan aikaa nimittävät vielä venäläiset valloittajat Wienan meren eteläisenkin samoin kuin läntisen rannikon Karjalais-rannaksi. Ensimmäisiä näille seuduin rakennettuja luostareita on Korelsko-Nikolski niminen. Sama nimi Korelskaja on myös sangen monella kylällä siellä. Nykyisten Wienalaisten sukunimissäkin on monta, jotka osoittavat niiden kantajain alkuperää; semmoisia ovat esim. Korielin, Korelski, Korielkin y.m. Onpa paikkanimissä koko joukko, jotka eivät voi tulla muusta kuin Karjalan murteesta. Olkoot esimerkkeinä Mutsch-ostrov (mutscho Wenäjän Karjalassa = nuorikko), Kond-ostrov (kondii Wenäjän Karjalassa = karhu) y.m.s. Ja viimeinkin on Wiena, jolla nimellä Bjarmein suuri joki oli tuttu Skandinaveille, vieläkin Wenäjän Karjalaisten puheessa tavallisena nimityksenä noille samoille seuduille.
Kuinkapa me tämän ristinriitaisuuden ratkaisemme? Kenties ulottuivat Syrjänein asunnot vielä Otherin aikoina Wienan suulle asti, missä useammat paikkanimet todistavat heidän oleskelleen ennen Karjalaisten tuloa. Huomattava on että Other ei vielä kerro Jomalen kuvasta ja että Syrjäninkin kielen voi sanoa Lapin kielen heimolaiseksi. — Sittemmin, koska Karjalaiset olivat valloittaneet tuon takamaan eli Perämaan Wienan suulla, taisi tämä Skandinaveille jo tuttu nimi siirtyä heihin. Täydellistä selkoa ehkä saataneen joskus vasta tarkempain tutkintoin perästä.
5. Bjarmein häviö.
Wenäläisten tarinain mukaan olivat Tschudit rauhallista kansaa, joka ei syyttä noussut sotaan naapureitaan vastaan. Mutta jos vihollinen heidän päälleen ryntäsi, niin he kuitenkin, sen skandinavilaiset ja venäläiset tiedot yksimielisesti vakuuttavat, urhoollisesti pitivät puoltaan. Heidän kylänsä olivat helpomman suojeluksen tähden rakennetut korkeille vaaroille. Paitsi sitä oli heillä muutamilla jyrkillä paikoilla erityiset linnat, joihin hädän tullessa pakenivat kaluineen. Missä ei luonnon luomat esteet jo vaikeuttaneet rynnäkköä, siihen rakensivat korkeat multavallit ja kaivoivat syvät haudat, niinkuin vieläkin on monin paikoin nähtävänä niillä seuduin. Näiltä valleiltaan Tschudit vierittävät puita sekä suuria kiviä vihollisten päälle. Myös ampuivat joutsillaan nuolia, ja sanotaan tässä taidossa olleen aika mestarit. Kun he joskus kävivät vihollisen maalla kostamassa, kulki osa heitä virtaa pitkin venheillä, toinen osa ratsasteli rantoja myöten.