Niinkuin näet, rakas äiti, olemme me siis hyvin tärkeitä henkilöitä, välttämätön paha. Varokoon itseään ken uskaltaa meitä vahingoittaa!!!
Borgströmeillä tuskin enää tänä lukukautena käyn, sillä yksi heidän nuoremmista pojistaan kuoli äskettäin.
Pian täälläkin alkavat tanssitilaisuudet, mutta minä en aio niissä käydä. Sillä koska ei minulla kuitenkaan olisi niissä kovinkaan monta tuttavaa, niin niiden tuottama huvi olisi myös varsin pieni. Sitäpaitsi opinnot vievät sangen paljon aikaa.
Ilma on täällä niin hirvittävän huono, että tuskin tekee mieli ovesta ulos mennä. Sataa lunta ja vettä vuorotellen, ja ikuiset myrskyt pahentavat vielä asiaa. Luulenpa että saan kiittää kaulaan saakka napitettua univormuani ja paksua viittaani siitä, etten joka hetki vilustu.
Nyt on vielä viisi viikkoa siihen kunnes palaan taas kotiin. Siihen saakka voi hyvin, rakas äiti ja sano kaikille terveiseni.
Sinun Julius
Ole hyvä, sano myös minulta joka kerta terveisiä palvelijoille, jotka varmaankin ovat siitä hyvillään.
15 p. marraskuuta 1853.
Rakas isä.
Kiitos kirjeestäsi, joka vapautti minut suuresta huolesta. Pelkäsin näet, että äiti olisi pelästyksen johdosta tullut huononvointiseksi, ja kun en kokonaiseen viikkoon saanut mitään tietoja, olin lopulta hyvinkin levoton. Sitä hauskempi oli kuulla, ettei tuosta tapauksesta ollut sen pahempia seurauksia.